Miten saada helpotusta pitkään, kuumaan kesään? Paikallisille kilisevä tuulikello luo mielikuvan vilvoittavasta ilmavirtauksesta. Viime viikkoina voimakas etelätuuli on tosin tuntunut kaikkea muuta kuin vilvoittavalta, jo toista viikkoa päivälämpötila on noussut +34-36 asteeseen, ja Kochissa tehtiin uusi kansallinen lämpöennätys, +41.0 astetta. Ensi viikolla pahin hellejakso on onneksi ennusteen mukaan ohi.
Jäätelö maistuu japanilaisillekin, tosin valikoima on huomattavasti suppeampi kuin Suomessa. Murskattu jää, joka maustetaan makealla kastikkeella, lienee edelleen jäätelöäkin suositumpi kesäherkku. Myös aterioilla suositaan kylmiä ruokia, esim. kylmiä nuudeleita. Olisi hauskaa joskus kesäaikaan käydä ravintolassa, jossa juokseva vesi kuljettaa nuudelit pitkää ränniä pitkin ruokailijan lautaselle poimittavaksi.
Uima-altaat ja -rannat täyttyvät loma-aikoina vedestä vilvoitusta hakevista lapsista ja aikuisista. Kaulalla pidettävät viileät liinat suovat nekin pientä helpotusta. Kun talvella on käytössä kehoa vasten pidettäviä lämpölappuja, kesällä on tarjolla viileitä vaihtoehtoja. Ehkä kaikkein kyseenalaisin viilennyskeino on käynti kummitusnäyttelyssä. Vaikkei huvipuistojen kummistusjunat tai -talot ole vieraita suomalaisillekaan, pienten, alle kouluikäisten lasten vieminen näyttelyihin viilennystarkoituksessa tuntuu hiukan kummalliselta. Paikallisen ajattelun mukaan pelkoreaktio saa olon viilenemään kummasti...
Itse lukeudun niihin onnekkaisiin, joilla oli tilaisuus viettää osa lomasta viileämmällä vuoriseudulla yhden maan 100 aktiivisen tulivuoren, Asaman, juurella. Saksalaisen lähetysjärjestön ylläpitämässä mökkikylässä vietin virkistävän vajaan pariviikkoisen, josta kiitos nousee korkeuksiin. Saavuin Japaniin vailla kesäpaikkaa, mutta Jumalan minulle järjestämä lomapaikka ylitti odotukseni. Alla kuvasatoa.
 |
| Saksasta tuotu puumökki oli sisältä avara ja vilpoinen. Nautin aamu- ja iltapäiväkahvit terassilla kotoisasti koivun katveessa läheisen puron solinaa kuunnellessa. |
 |
| Kävelylenkki lähiympäristössä tarjosi usein mielenkiintoista kuvattavaa. Paikallisen taitelijan puusta veistämät Totoro-piirroshahmot. |
 |
| Himawari eli auringonkukka. |
 |
| Suosittu kävelykatu Karuizawassa, jonne monet tokiolaiset tulevat lomalle. |
 |
| Ensimmäisen kesänviettopaikan Karuizawaan rakensi kanadalainen lähetyssaarnaaja Alexander Croft Shaw 1800-luvun lopussa. Karuizawassa sijaitsee poikkeuksellisen paljon kristillisiä kirkkoja. | | | |
|
 |
| Näköalatasanne kahden läänin, Naganon ja Gunman rajalla. |
 |
| Japanilaisten suunnittelema ja rakentama länsimaalainen Mikasa-puuhotelli oli aikoinaan suosittu. Sen tenniskentällä ovat kohdanneet toisensa nykyinen keisaripari. Nykyisin paikka toimii museona. |
 |
| Hotellin aula. |
 |
| Saksalaiset lähetystyöntekijät Esther ja Michael, joiden kanssa kävin kielikoulua yhdessä, tyttärineen. He työskentelevät Karuizawassa, ja oli mukavaa tavata pitkästä aikaa. |
 | |
| Asagao, lempikukkiani. |
 |
| Shiraiton vesiputous. |
 |
| Asaman (kuvassa takana näkyvä vuori) juurella oleva laavakivipuisto oni-maskotteineen (oni = demoni). |
 |
| Puistossa olevan shintopyhäkön kello. |
 |
| Puiston mielikuvitukselliset laavakivet ovat tulosta vuonna 1783 tapahtuneesta tuhoisasta tulivuorenpurkauksesta. Asama on viimeksi purkautunut vuosina 2004 ja 2009, onneksi seurauksena oli vain tuhkasade. |
 |
| Paluumatkalla pysähdyin Matsumoton kaupungissa katsomassa kuuluisaa mustaa linnaa. |
 |
| Näkymä linnan tornista puistoon. |
Vietän viimeistä lomaviikkoa kotioloissa. Olen kiitollinen kunnon lepojaksosta, jollaiseen tiiviin kotimaanjakson aikana ei ollut tilaisuutta. Samalla olen työstänyt suruprosessia kaikesta siitä, mikä jäi Suomeen. Vaikka olen kiitollinen elämästä ja työstä Japanissa, on ero läheisistä kipua tuottava asia, eikä yksinäisyyden tunteelta voi välttyä paikallisista ystävistä huolimatta.
Pian jatkuvat kuitenkin työt, ja arjen pyörityksessä viikot valuvat eteenpäin tiuhaan tahtiin. Heti syyskuun alussa saamme viettää HAT-Koben seurakunnassa iloista toiminnan 5-vuotis juhlajumalanpalvelusta. Niin omien kuin seurakuntalaisten kipujen keskellä aihetta kiitokseen on paljon!
