Säestin kahdelle päivälle jakautuneissa tilaisuuksissa virret ja soitin kukkienlaskun aikana musiikkia. Lähiomaisten lisäksi koolla oli noin 40 hengen ystäväjoukko saattamassa vainajaa viimeiselle matkalle tuhkattavaksi. Lopullisia hyvästejä emme kuitenkaan jättäneet, sillä kristittyinä uskomme, että tapaamme toisemme taivaassa. Surusta huolimatta toivo oli vahvasti läsnä toisin kuin viereisessä salissa olleissa buddhalaisissa hautajaisissa, joissa surtiin nuoren naisen kuolemaa. Se oli vahva muistutus siitä, millaisessa todellisuudessa Japanissa elämme.
Hautajaisten jälkeen viikko jatkui työtehtävien osalta normaalisti suomikouluineen ja kielipiireineen. Pahin väsymys on hellittänyt, mutta olen silti kiitollinen rukoustuesta! Muistetaan myös kuolleen seurakuntalaisen omaisia. Helmikuussa pidimme vuosikokoukset niin Nishinomiyan seurakunnassa kuin lähetyksen sisällä. Maaliskuussa on edessä vielä yhteistyökirkkomme vuosikokous Okayamassa. Viime vuoteen sisältyi paljon iloisia asioita. Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon saamme luottaa tänäkin vuonna, vaikka monet työntekijävaihdokset ja taloudelliset seikat haastavat uuden eteen. Jospa ne ajaisivat meitä rukoilemaan entistä innokkaammin?
 |
| Vuosikokous Nishinomiyan seurakunnassa. |
 |
| Ennen kokousta söimme maukkaat bentoo-lounaat. |
Iloitsin saamistani ystävänpäivän tervehdyksistä. Ilman Suomessa olevaa ystäväjoukkoa ei työ olisi mahdollista. Jatketaan rukousta, että Jeesus saisi tulla parhaaksi ystäväksi monelle japanilaiselle! Vaikka julistettu Sana tuntuu usein valuvan kuin vesi hanhen selästä, ei Jumalalle mikään ole mahdotonta! Muistetaan erityisesti nuorta äitiä, joka kahden pienen poikansa kanssa käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja on nyt puolen vuoden ajan opiskellut Raamattua. Pyydetään, että armo ja syntien sovitus saisi kirkastua hänellekin.
 |
| Japaninaprikoosi kukkii jo helmikuussa. |
