Tänään vietettiin Vaasan KL:n joulujuhlaa, jossa minulla oli pääpuhe. Etukäteen tilanne hieman hirvitti, mutta löysin itsestäni Jumalan antamia lahjoja, joista en ollut aiemmin tietoinen. Onneksi kävin myös kuuntelemassa Keskitalon Timon luennot Roomalaiskirjeestä, josta sain pikakurssin siitä, millainen on hyvän saarnan runko. Yritin ottaa saamani opin käytäntöön ja palautteen perusteella siinä jossain määrin onnistuinkin. Kiitos Herralle! Ensimmäinen ”saarna” on siis pidetty – ja oikein saarnatuolista, johon juontaja minut komensi! :) Tästä on hyvä jatkaa opettelemista – koko loppuiän.
Etelä-Pohjanmaan piirin lähetyssihteeri Jukka Sariola alias S. Juriola on huumorimiehiä ja valoisa luonne muutenkin – huolimatta siitä, että hän on pysyvästi sidottu pyörätuoliin ja hengityskoneeseen. S. Juriolalla on oma lähetyssihteerin palsta piirin Matkalla-lehdessä, jossa hän yleensä haastattelee piirin lähettejä ja heittelee sekaan omia huumorilla höystettyjä kommenttejaan. Ymmärrätte yskän, jos luette haastatteluni. :D
JAAPPANIIN
Nimi, hiusten väri ja lempiruoka?
Japanilaisittain Pendolin Ulla (Japanissa kerrotaan ensin sukunimi ja sitten vasta etunimi). Hiukset ovat tummuneet iän myötä ruskeiksi, lapsuuden kuvissa ne ovat vielä vaaleat. Kotioloissa maistuu kaupan maksalaatikko, mutta harvinainen herkkuni on Rosson barbecue chicken –pitsa.
Kun sukunimeesi lisätään ”o” loppuun, niin saadaan nopea kulkuväline. Kuinka vilkaskinttuinen olet?
Kävelen kyllä reipasta vauhtia, mutta juostessa vahvuuteni on kestävyyspuolella. Oppilaat ovat joskus nimittäneet minua höyryveturiksi. :D
Missäs on tullut viime vuodet vaikutettua?
Neljä vuotta sitten olin vuoden verran Ryttylässä opiskelemassa Raamattua, sen jälkeen tie vei vuodeksi Etu-Aasiaan värikkääseen miljoonakaupunkiin. Euroopan ja Aasian rajamailta palasin Pohjanmaan rannikolle kotikaupunkiini Vaasaan, kunnes vuodenvaihteessa muutin taas Ryttylään.
Pikkulinnut on laulanut, että säkin oot hurahtanut toisten käännyttämiseen. Mitäs se konkreettisesti sun kohdalla meinaa?
Värikkäiden vaiheiden kautta luokanopettajan työ on vaihtumassa lähetystyöntekijän elämäksi Japanissa. Lähden ensimmäiselle työkaudelleni helmikuun alussa. Kaksi ensimmäistä vuotta käyn kielikoulua, ja sen jälkeen aloitan seurakuntatyön Länsi-Japanin evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa. Pieni osa toimenkuvaani on myös suomalaislasten opetus.
Vaasan veri ei siis vapise Jaappanissakaan… Eiks se olis paljon ylevämpää mennä jonnekin pusikkoon köyhiä auttamaan ja heille saarnaamaan kuin musisoimaan ökyrikkaille teknoguruille?
On totta, että Japani on vauras maa, tosin sieltäkin löytyy köyhyysrajalla eläviä ja yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä. On toki tärkeää lievittää ihmisten aineellista hätää, mutta vielä tärkeämpää on huolehtia heidän iankaikkisesta parhaastaan. Japanilaiset ovat maailman suurin yhden valtion alueella elävä tavoittamaton kansanryhmä, 127 miljoonasta asukkaasta alle 1 prosentti on kristittyjä. Rakkaudesta lähimmäisiin ja Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä seuraten tehtäväni on viedä evankeliumin pelastavaa sanomaa sinne, missä sitä ei ole kuultu.
Se on muuten ihan nasta juttu, että sä meet hoitamaan sen työn sinne, eikä meidän Suomeen jäävien tartte tehdä mitään. Eihän?
Kyllä lähetystyö kuuluu kaikille uskoville! Kaikki eivät voi toimia lähtijöinä, mutta jokainen voi toimia lähettäjänä. Ilman lähettäjiä, jotka rukouksin ja taloudellisesti tukevat työtä, ei työ ole mahdollista. Toisille Jumala antaa erityisen kutsun lähteä vieraan kansan pariin, mutta yhtä arvokasta on kotimaasta käsin tukea ulkomailla tehtävää työtä ja toimia ”suolana ja valona” omalla paikallaan ja lahjoillaan. Jokaiselle löytyy siis tehtävää!
Onhan sulla tarpeeksi läskisoosi ja makaronilaatikko värkkejä joukossa, ettei sun tartte syödä niiden myrkyllisiä, raakoja kaloja? (Oliko se jotain pusia vai mitä…)
Japanilaista ruokaa on kehuttu erittäin hyväksi! Olen itsekin päässyt maistelemaan sushia, joka ennakkoluuloistani huolimatta maistui hyvältä. Täytteenä voidaan käyttää paljon muutakin kuin raakaa kalaa, eikä myrkyllistä pallokalaa ole pakko syödä. Tuskin tarvitsen kotoista ruokaa mukaani, vaikka ruisleipä kyllä maistuisi Japanissakin. Ja suomalainen suklaa sekä lakritsa. :)
Taas sitä Suomi-neitoa viedään. Se on jo niin kulunut kysymys, että missä Suomen urhot on tällä rintamalla? Oikein haukotuttaa.
Ei muuta kuin kunnolla kinkkua poskeen, niin jouluajankin voi kestää! Erityisavustajani J. Sariola toivottaa Vapahtajan siunaamaa joulurauhaa.
Kuvassa Jukka Sariola onnittelee työhön siunattua uunituoretta lähettiä Ryttylän Kansanlähetyspäivillä heinäkuussa 2007.
