Nukuin aamulla poikkeuksellisen pitkään, lähes kymmeneen. Muistin herättyäni avata joulukalenterin ensimmäisen luukun - kiitos naapurin Emmi-tyttösen, joka illalla muistutti minua asiasta. Suklaakalenteria en uskaltanut itselleni hankkia, sillä tunnen oman heikkouteni vastustaa suklaan houkutuksia liiankin hyvin - kalenterin luukut saattaisivat aueta turhan tiuhaan tahtiin kuten joskus on käynyt... Löysin Raamattuopiston myymälästä kauniin "perinteisen" kalenterin. Ensimmäinen luukku sisäsi Jesajan kirjan Messiasennustuksen: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." (Js.9:1)Nautin kiireettömästä aamusta ja viihdyin pyjamassa yli puolille päivin. Leivoin joulutorttuja ennen lenkille lähtöä, ja siltä palattuani nautin muutaman sopivasti haalenneen tortun lämpimän glögin kera - nam! Olen täysillä intoutunut nauttimaan lähestyvän joulun odotuksesta. Sovimme jo vuosia sitten perheen kanssa, ettemme enää anna toisillemme joululahjoja, joten niistä ei tarvitse stressata, ainoastaan kummilapsiani Joonaa ja Pinjaa haluan ilahduttaa paketeilla. Tärkeintä on yhdessäolo ja jouluperinteiden vaaliminen.
Levylautasella pyörii Carolan (Häggqvist) joululevy 'Jul i Betlehem'. Nautin kauniiden sävelten ja sanojen luomasta rauhaisasta tunnelmasta. Myös suomenruotsalaiset jouluperinteet ovat vuosien aikana tulleet tutuiksi, onhan isäni äidin puolelta suvussani suomenruotsalaiset juuret. Vaikken isäni tavoin itse olekaan kaksikielinen, osaan silti ruotsia kohtalaisen hyvin. Japanissakin ruotsinkielentaidosta on hyötyä, sillä Kansanlähetys tekee yhteistyötä Norjan luterilaisen lähetysliiton kanssa, ja kanssani samassa japanin kielen opiskeluryhmässä tullee aloittamaan norjalainen naislähetti. Pääsen siis melkoiseen kielikylpyyn!
Huomaan, että lähdön lähestyessä tuntuu entistä tärkeämmältä tietää omat juurensa ja kiinnekohtansa Suomeen, varsinkin kun iäkkäämmistä sukulaisista vähitellen aika jättää. On tärkeää tietää kuka olen, mistä tulen ja minne olen matkalla. Perimmäinen päämäärä tälle ihanankipeälle maalliselle vaellukselle on taivaan koti, jonne toivon kaikkien läheistenikin olevan matkalla. Siinä on myös syy, miksi lähden Japaniin, jotta moni japanilainenkin voisi turvata elävään Vapahtajaan ja vaihtaa "Jumalten tien" (shintoo) kulkemisen Taivastien tallaamiseksi. Japanissa joulunalusaika on kiireistä aikaa lähetystyöntekijöille: monet kirkossa järjestettävät tilaisuudet vievät aikaa ja voimavaroja, mutta tarjoavat samalla mahdollisuuden tavoittaa uusia ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole kristillisessä kirkossa käyneet. Suljetaan rukouksiimme joulunajan tilaisuudet sekä tulevat työtoverini Japanissa!
Tasan kahden kuukauden kuluttua olen näihin aikoihin Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöselvityksessä pyrkimässä koneeseen, joka lennättää minut Japaniin ensimmäiselle työkaudelle. Tänään olen myös ensimmäistä päivää virallisesti Kansanlähetyksen työntekijä. Kahden kuukauden mittainen lähtöjaksoni on alkanut. :)
