Huomenna pitäisi kuljetusfirman käydä hakemassa valmiiksi lastattu lava ja viedä se Helsinkiin Eteläsatamaan, josta laiva lähtee perjantaina kohti määräsatamaa Kobea. Sitten kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että a) lavani ehtii (oikeaan) laivaan b) että se päätyy kontissa päällimmäiseksi (en oikein jaksa uskoa että omaisuuteni säilyisi vahingoittumattomana jos päälle lyödään useita satoja kiloja painava lava...) c) että aikataulu ei pahasti viivästyisi (alustavan aikataulun mukaan laivan pitäisi olla Kobessa 26.2.) ja d) että Japanin tullimuodollisuudet sujuvat ongelmitta. Lastauslava piti jo kertaalleen vaihtaa Japanin määräykset täyttäväksi. Olisi kurjaa, jos paikan päällä kuulisin, ettei tavaroitani voida luovuttaa minulle puutteellisen suojauksen tähden (lavan täytyy olla "ötökkäkäsitelty").
"Joka aamu Hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, Hän suo voimansa ja neuvonsa." (lempivirrestäni 338)
Siunausta itse kunkin päivään! Tässä vielä kuvia:
Tavaroiden säilytykseen käytettiin pieniä ja suuria laatikoita (mahdollisimman tukevia)...
...pahvisia ja muovisia laatikoita. Jokainen laatikko teipattiin huolellisesti ja kylkeen liimattiin numero ja osoitetiedot. Ennen laatikoihin pakkaamista piti ensin päättää, mitä otan mukaan, ja sen jälkeen suojata tavarat huolellisesti kuplamuovilla tai muovipusseilla.
Sitten alkoi palapelin kokoaminen (jota oli tosin harjoiteltu jo kotona) eli laatikoiden kokoaminen lastauslavan päälle tasapainoiseksi keoksi. Määräykset täyttävää lavaa (vaaditulla leimalla) ei löytynyt Vaasasta, mutta onneksi sellainen löytyi lopulta naapuripitäjästä Vähästäkyröstä.
Tässä valmis "palapeli". 15 laatikkoa, jotka vievät tilaa reilun 1 kuution (olisin saanut lähettää tavaraa vielä toisenkin mokoman!) ja painavat lähes 200 kiloa. Sisältönä vaatteita ja kenkiä, kirjoja ja CD-levyjä, muutama puuvillamatto, astioita sekä kodin pikkuirtaimistoa.
Pressu päälle ja muovikelmua kylkeen. Uskomatonta mutta totta: kelmu sitoo laatikot tehokkaasti yhteen!
Kierros aaltopahvia kylkeen sekä varmuuden vuoksi kiristysraudat, että paketti varmasti pysyy kasassa. Onneksi sain apua isäni tutuilta, joiden firmasta löytyi välineet ja asiantuntija-apua.
Lopuksi kylkiin lastaus- sekä osoitemerkinnät ja pakkauslista laatikoiden sisällöstä, tilavuudesta ja painosta (jokainen laatikko piti mitata ja punnita!) sekä arvosta.
Huh huh, valmista tuli! Tiivis yhdeksän päivän pakkausrupeama on (onneksi) ohi.
