sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Valokuvia ja väsymystä

Tiivis pakkaamisrupeama ja "julkisuuden valokeilassa" oleminen alkavat tuntua väsymyksenä. Takana on kaksi radiohaastattelua sekä hieno Vaasan suomalaisen seurakunnan järjestämä lähtöjuhla (lisäksi sanomalehti Pohjalaisen haastattelu odottaa vielä sopivaa haastatteluhetkeä). Kaikki tilanteet vaativat itseltänikin valmistelua sekä ennen kaikkea henkisiä voimavaroja. Otan "vastuuni ja velvollisuuteni" tosissani ja haluan panostaa etukäteissuunnitteluun. Olo on tilaisuuteen mennessä paljon levollisempi, kun tietää mitä aikoo puhua ja laulaa.

Kielenopiskeluni on jäänyt pahasti kaiken muun jalkoihin, enkä vielä ole saanut opeteltua kaikkia katakana-merkkejä, jotka pitäisi osata ennen kielikoulun alkua. Kielikoulu alkaa lähestulkoon heti Japaniin saavuttuani: olen maassa toinen päivä ja aloitan kielikoulun viides päivä! Suomeen jäävät tavaratkin odottavat vielä varastointia, ja ulkomaille muuttamiseen liittyvää paperityötä on jäljellä. Uusi ystäväkirjekin pitäisi kirjoittaa vielä ennen lähtöä. Saa nähdä riittävätkö päivät..?

Olo on tämänpäiväisen lähtöjuhlan jälkeen silti äärettömän kiitollinen kaikesta rohkaisusta ja muistamisesta, jota olen osakseni saanut. Kiitos ystävät ja lähettäjät!

Tähän loppuun vielä kuvakertomus viime päivien tapahtumista.

Perjantaina kävin Yle:n Vaasan studiossa suorassa Pohjanmaan radion haastattelussa. Haastattelija istui Seinäjoen studiossa ja minä Vaasassa. Kuulin kysymykset kuulokkeista ja vastasin niihin parhaan kykyni mukaan. Jännittävä kokemus! Kuva on kuitenkin lauantailta uuden kristillisen ohjelmasarjan "Hyviä kysymyksiä" äänityksestä, jonka ensimmäinen vieras sain olla.

Kuvassa ohjelman juontajat Hanna ja Mikael. Ensimmäinen ohjelma käsittelee elämänmuutosta, ja se tulee ulos sunnuntaina 3.2. klo 9.00 Radio Vaasasta - ainakin vaasalaiset voivat sen kuunnella! Itse olen silloin jo Japanissa (jHs)... :D

Tänään nimikkoseurakuntani Vaasan suomalainen seurakunta järjesti japanilaisen lounaan työni hyväksi. Lähetyssihteeri Riitta oli nähnyt suuren vaivan koristellessaan salin japanilaisella rekvisiitalla ja suunnitellessaan menun sekä toimiessaan pääkokkina. Ruoka maistui, mutta papuleivonnaiset vaativat vielä totuttelua...

Onneksi apuna keittiössä hääri joukko palvelualttiita lähetystyön ystäviä, suurkiitos Riitalle ja heille!

Tottuneen pukijan ottein Riitta puki minut omaan kimonoonsa. Päällyskimonon alla on aluskimono ja lukuisia vöitä, joiden avulla kokonaisuudesta yritetään saada mahdollisimman lattana ja laatikkomainen. Kimonon hinta vaihtelee kankaasta riippuen. Kalleimmat silkkiset, käsinmaalatut kimonot saattavat maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja!

Kimonon kruunaa päällimäiseksi tuleva leveä ja koristeellinen obi-vyö, jota Riitta parhaillaan sitoo. Vyöt tekevät olosta todella tukevan ja ryhdikkään! Mietin jo, miten laulaminen kimonossa onnistuu, mutta sujuihan se. :)

Obi-vyön sitomistapoja on lukuisia, riippuen kantajan iästä ja elämäntilanteesta. Riitta sitoi vyön rusetille, joka viestittää, että olen nuori, naimaton nainen... ;)

Väkeä tuli paikalle mukavasti, lähes satakunta. Kuvassa etualalla vanhempani sekä kummitätini.

Oman puheenvuoroni ja laulujen sekä seurakunnan edustajien lisäksi Sari-lähettisihteerini kertoi lähetysrenkaastani, johon on mahdollisuus liittyä mukaan ja saada ystäväkirjeeni, jossa kerron omia ja Japanin työalan kuulumisia sekä rukousaiheita. Uusi kirje pitäisikin kirjoittaa pikapuoliin!

Tässä olemme Sarin kanssa japanilaisen lämpöpöydän - kotatsun - ääressä, jonka Riitta on tuonut Japanista. Talvisaikaan pöydän alla oleva lämmitin sekä paksu peitto pitävät jalat mukavan lämpiminä - niin myös lukuisat villasukat, joita olen saanut lahjaksi, suurkiitos niistä ja muista muistamisista!

Yhteiskuvassa uusi ja kokenut lähetti. Kaunis kimono ylläni ja ystävien ympäröimänä päivä oli jälleen hieno juhlahetki itsellenikin!