Lähtöön aikaa 3 aamua

Kun päivitin tänään aamukampaa, tuli mieleen joululaulu ”kolme yötä jouluun on” – minun tapauksessani kolme aamua lähtöön on. Aika lähellä ollaan h-hetkeä! Suomi-päivien lähestyessä loppuaan myös tunteet ovat nousseet pintaan. Sunnuntaina lähtöjuhlissa minulle osoitetut puheet kostuttivat silmiä, ja kun itse pidin lyhyen kiitospuheen, ei kyyneleitä pidätellyt enää mikään. Se oli silti naurua läpi kyynelten, lähtemisen ilo ja luopumisen suru kulkevat rinnassani sulassa sovussa. Eilen, kun saatoin Irene-siskoni Turun junalle, eron haikeus kostutti jälleen silmiä. On hyvä huomata, että välittää toisesta niin paljon, että eroaminen tekee kipeää.

Tänään ohjelmassa on matkalaukun koepakkaus, kaappien siivousta ja pyykin pesua. Eilen, kun koepakkasin käsimatkatavarani, sallitut kilot ylittyivät roimasti… On helpottavaa, että voin jättää tavaroita vanhempieni luokse varastoon. Heidän huostaansa jätän myös autoni, josta en sitten maltakaan luopua. ;) Laskeskelin, että auton käyttöarvo on suurempi kuin myyntiarvo, ja on mukavaa, että Suomi-lomilla on oma menopeli, jolla ajella.

Torstaiaamuna hyvästelen vanhempani ja matkaan junalla Ryttylään juomaan ”pakollisiin kuvioihin” kuuluvat lähtökahvit. Siellä vietän myös viimeisen yöni kotimaan kamaralla. On mukavaa palata tutulle Lähkärille, joka tuntuu kuin toiselta kodilta, ja tavata siellä olevat tutut vielä ennen lähtöä.

Nyt hommiin!

"Perheenjäsen", jota myös tulee ikävä: Peppe-kissa!