Olen viiden päivän ajan setvinyt tavaroitani ja miettinyt (väsyksiin asti), mitä kannattaa viedä Japaniin ja mitä jätän Suomeen. Työmaa tuntuu loputtomalta! En ole vielä päässyt edes varsinaiseen pakkausvaiheeseen. Välillä olen käynyt kaupungilla tekemässä puuttuvia varustehankintoja, ja hamstrannut mm. fluorihammastahnaa sekä tiskiharjoja, joita Japanista ei saa. Ymmärrän nyt paremmin Jarkko-kurssikaveriani, joka lähdön alla totesi, ettei etukäteen arvannut muuttamisen olevan niin rankkaa puuhaa kuin todellisuus osoitti!
Tänään koin itsekin epätoivon hetkiä: sain rahtifirmalta tiedon, että minun täytyy itse pakata laatikot konttikelpoisiksi eli sitoa ne yhteen lastauslavan päälle ja kelmuttaa muovilla tukevaksi ja helposti siirreltäväksi keoksi. Ja minä kun olin siinä luulossa, että rahtifirma tekisi sen! Onneksi isäni tutulla on firma, joka voi auttaa lavan ja kelmutuksen kanssa. Aikataulun kanssa tekee silti tiukkaa: jos haluan tavarani ensi perjantaina 18.1. Helsingistä lähtevään laivaan, pakkauksen pitäisi olla valmis keskiviikkoon mennessä. Tiedossa on siis tiiviitä pakkauspäiviä, saa muistaa rukouksin!
Kävin eilen esittäytymässä Vaasan suomalaisen seurakunnan Suvilahden lähetyspiirissä. Olin häkeltynyt, sillä paikalla oli yli 30 lähetyspiiriläistä, jotka joka viikko kokoontuvat yhteen muistamaan nimikkolähettejä ja rakentumaan yhteisestä uskosta. Valtavan hienoa!
Taidan jatkaa pakkaamista... Hyvää viikonloppua!
