Vaikka säiden puolesta kesä jatkuu edelleen (lämpötila keikkuu 30 hujakoilla), mieli sanoo, että nyt on syksy. Illalla ja yöllä ukkosti ja satoi rankasti, se enteilee taifuunikauden alkamista. Kesäloma on takana, paluu arkeen ja koulun penkille on edessä huomenna.
Olo on hieman haikea kuten varmasti useimmilla loman jälkeen. Haikeuden vastapainoksi syksyyn sisältyy aina toiveikkuutta ja intoa, mahdollisuus ikään kuin uuteen alkuun. Kesän aikana ladatuin akuin olen miettinyt (kuten monet kerrat aiemminkin), mitä uutta keksisin, mitä muutoksia elämäntapoihini tekisin. Nytkin suunnittelen mielessäni uudistuksia kielikoulun ympärille rakentuvaan viikkorytmiini, katsotaan miten moni niistä lopulta toteutuu… :)
On tärkeää löytää itselleen jokin henkireikä, jonka avulla purkaa työn ja vieraassa kulttuurissa elämisen aiheuttamia paineita. Liikunta edistää jaksamista ja hyvinvointia, siksi toivon, että saisin sisällytettyä sitä enemmän arkipäiviini. Lenkillä olen käynyt epäsäännöllisesti, nyt toivon lisääväni uinnin läheisessä uimahallissa lajivalikoimaani. Mielialaa kohentaa sekin, että sain vihdoin ostettua sähköpianon, joka toimitetaan viikon päästä. Tarvitsen sitä ihan ”ammattimielessä”, säestänhän jumalanpalveluksia (eivätkä virret aivan kertasoitolla suju…), mutta laulaminen ja soittaminen on jo vuosia ollut tärkeä henkireikä. Oloni helpottuu kummasti, kun saan pukea kulloisetkin tunnetilat sävelten siivittämiksi laulunsanoiksi.
Tuntui hyvältä palata lomalta kotiin, jossa oikeasti viihdyn. Naapurikin oli huomannut poissaoloni ja toivotti hämmästyneenä minut nähtyään ”ohisashiburi desu!” eli ”pitkästä aikaa!”. Vaikka välillä on vaikeaa ja haikeaa, tunnen kuuluvani tänne, päivä päivältä enemmän. Ja vaikken aina tuntisikaan, luotan enemmän Jumalaan kuin vaihteleviin tunnetiloihini. :) Käydessäni eilen soitinostoksilla Osakassa, hämmästelin jälleen japanilaisten avuliaisuutta. Eräs mies kysyi oma-aloitteisesti, voisiko hän olla avuksi tien neuvomisessa. Toki on asioita, joiden sietämistä täytyy edelleen opetella, kuten väkimäärä ja jatkuva äänten sekamelska. Yksinäisyyttä ja hiljaisuutta täältä on vaikea löytää. Onneksi loma vastasi niidenkin kaipuuseen.
”Joskus sataa, joskus paistaa, saan mä riemut, vaivat maistaa. Isä tietää kyllä, pitää voimaa yllä.” (säkeistö virrestä 509). Tiinalla oli Nojirissa mukanaan Samuli Edelmanin Virsiä-levy. Sen tahdissa oli hoitavaa laulaa vuosi vuodelta rakkaammaksi käyviä suomalaisia virsiä.
Jätän itseni, läheiseni ja teidät rinnallakulkijani Taivaallisen Isämme hellään huolenpitoon, Herra syksymme siunatkoon!
Vaikka säiden puolesta kesä jatkuu edelleen (lämpötila keikkuu 30 hujakoilla), mieli sanoo, että nyt on syksy. Illalla ja yöllä ukkosti ja satoi rankasti, se enteilee taifuunikauden alkamista. Kesäloma on takana, paluu arkeen ja koulun penkille on edessä huomenna. 