Otsikon virsi oli ensimmäinen laulu, jonka kajautin ilmoille uudella sähköpianollani. "Soittajan laulukirja":ssa on virrestä hyvä sovitus ja mukaansatempaava intro, jonka sävelin sormeni ja sydämeni janosi päästä kiittämään Jumalaa. Tekipä hyvää!Sain eilen puhelinsoiton, jossa pianon kuljetuksen ajankohta varmistettiin. En ymmärtänyt puhujan puheesta juuri mitään, muutaman tutun sanan sentään poimin (piano ja "gogo" eli iltapäivä), joiden avulla pysyin jyvällä keskustelun sisällöstä. Tarkka kellonaika meni kuitenkin ohi korvieni, enkä kehdannut sitä uudelleen kysyä. Niinpä pysyttelin varmuuden vuoksi kotosalla koko päivän soitinta vastaanottamassa.
Noin klo 14 aikoihin piano tuotiinkin. Kaksi miestä sen toimitti ja kokosi, ja otti ulkoa tullessaan kohteliaasti kengät jalasta sisälle astuessaan. Saamiini ohjeisiin nyökytin päätäni ja vastasin "hai" eli kyllä. Vaikka itse sanojen merkitystä en ymmärtänytkään, sisältö onneksi tuli selväksi. Näinkö vajavainen kielitaitoni todella on!!??
Puolustukseksi todettakoon, että puhelimessa puhuminen on aluksi todella vaikeaa ja myyjien käyttämä kieli niin kohteliasta ja vierasta sanastoa, että pitkään maassa asuneiden ja sujuvasti kieltä puhuvienkin on joskus sitä vaikea ymmärtää.
Hiukan surullistakin kerrottavaa aiheeksi rukouksiinne: viikko sitten Tiinan naapurissa asunut 8-kymppinen mummo riisti hengen itseltään. Kuten monet muutkin umpikujaan ajautuneet, hän hyppäsi junan alle (siinä syy, miksi muutoin niin täsmälliset junat välillä myöhästelevät). On surullista, että moni japanilainen ajautuu niin toivottomalta tuntuvaan pisteeseen, että päättää itse elämänsä. Usein mietin, miten raskasta olisi elää ilman uskoa Raamatun ilmoittamaan, meitä kannattelevaan Jumalaan. Hän on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon (Jer.29:11). Kunpa osaisinkin olla sitä toivoa jakamassa!
