Pyhäkouluun saapui kaksi paikallista lasta äiteineen. Laulujen, raamattuopetuksen ja rukousten jälkeen herkuttelimme vohveleilla ennen puoli yhdeltätoista alkanutta jumalanpalvelusta.
Jumalanpalvelukseen osallistui yhteensä 23 henkeä, joukossa entinen norjalaislähetti poikansa kanssa, jonka jälleennäkemistä seurakuntalaisten kanssa oli ilo seurata. Myös minä sain lämpimän ja välittömän vastaanoton. Eräs seurakuntalainen kertoi tutustuneensa lukioikäisenä Amerikassa erääseen suomalaiseen, joka houkutteli häntä kirkkoon. Silloin hän ei vielä lämmennyt ajatukselle, mutta Japaniin palattuaan vuosien kuluttua hän löysi seurakuntayhteyden ja lehti-ilmoittelun kautta lopulta myös suomalaisen ystävänsä, jolle hän sai kertoa ilouutisen. Jumala on uskollinen!
Tässä muutama valokuva:
Japanissa on tärkeää muistaa riisua kengät heti eteis-syvennyksessä sisälle tultaessa, ja vaihtaa jalkaan sisätossut. Kaikissa kirkoissa tossuja ei käytetä, mutta Seishinissä kyllä. Ja WC:ssä käydessä vaihdetaan jalkaan vessatossut, jotka joskus saattavat epähuomiossa unohtua jalkaan... :)
Talot ja kirkkotilat ovat talvella kylmiä ja kesällä kuumia. Seishinin kirkkosali lämpiää talvella näin hauskalla lämmittimellä, jolla voi keittää samalla teeveden.
Pyhäkouluhetki. 
Jumalanpalvelus. Kotoisa kirkkosali oli rakennettu Norjasta tuodusta mäntypuusta.Perjantaina kielikoulussa oli puheenpitopäivä. Kun jokainen ryhmämme opiskelija vuorollaan piti puheen japaniksi, tunsin iloa ja ylpeyttä: olemme oppineet vuoden aikana paljon! Samaa sanoivat opettajat, ja silmäni kostuivat kun muistin vuodentakaisen lähtötilanteen verrattuna nykyhetkeen. Pitkä harppaus opinnoissa on otettu, vaikka paljon on vielä opittavaa. Onneksi minun osaltani koulu jatkuu. Sen sijaan saman lähetyksen pariskunnan, jonka kanssa olemme usein kulkeneet koulumatkan yhdessä, kaksivuotinen kielikoulutaival päättyi, ja edessä on seurakuntatyön aloittaminen. Siunausta työhönne Antti ja Susu!
