Nukuin levottomasti, ja nousin ylös lopulta viiden maissa, kun tuuli ujelsi ja kevytrakenteinen talo tärisi ajoittain. Olin varautunut myrskyn tuloon sulkemalla visusti ikkunat ja nostamalla pienet irtoesineet ulkoa sisälle. Sähkö- ja vesikatkosta varten olin varannut taskulampun ja vettä, mutta niitä ei lopulta tarvittu. Missään vaiheessa en ollut myrskyn takia vaarassa, enkä edes suuremmin osannut pelätä, mutta luonnonvoimat saavat konkreettisesti huomaamaan oman pienuutensa. "Jumala suuri, ihminen pieni - siinä välissä kulkee minunkin tieni."
Aamuyhdeksään mennessä pahin myräkkä oli jo laantunut myrskyn jatkaessa matkaa pohjoisemmaksi. Useat koulut ovat tänään olleet suljettuna oma kielikouluni mukaanluettuna, huomenna taas palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Eilisiltana ja aamusta useita lautta- ja junavuoroja sekä lentoja peruttiin, mutta toivottavasti huomenna liikenne toimii jälleen normaalisti, ja pääsen shinkansenin eli luotijunan pehmeässä kyydissä suunnitellusti Tokioon. Siellä riittääkin ihmeteltävää! Oppaikseni saan siellä asuvat SLEY:n lähetit Tiinan ja Mikan. On mukavaa päästä tapaamaan ja kuulemaan heidän mietteitään Japanissa asumisesta ja työskentelemisestä - yhteistä jaettavaa riittää varmasti.
Siunattua viikonloppua!
Rannikolla taifuuni nostatti lähes kymmenmetrisiä aaltoja. Kuva lehtikuva, itse pysyttelin tiiviisti neljän seinän sisällä.