Kielikoulun opiskelijoita ja opettajia. Tänään opintonsa aloitti myös kokonaan uusi ryhmä, joka kävi esittäytymässä meille erään oppitunnin aluksi. Miehisessä joukossa oli mukana myös uusi Daniel-kollega, jonka kanssa voin jälleen vaihtaa muutaman sanan suomea lounastauolla. Uudet opiskelijat ovat vasta urakkansa alussa, mutta minulle alkanut, jouluun saakka kestävä lukukausi on viimeinen kielikoulujakso. Hiukan hirvittää edessä häämöttävä seurakuntatyön aloitus vielä kovin puutteellisella kielitaidolla, mutta yritän olla stressaamatta turhia etukäteen ja iloita jäljellä olevasta kielikouluajasta.
Sunnuntaina jumalanpalveluksessa oli pitkästä aikaa "paljon" väkeä, viisitoista henkeä. Lähes kaikki vakiokävijät olivat paikalla, mutta iloitsin erityisesti siitä, että muutama viikko sitten ensi kertaa jumalanpalvelukseen osallistunut mies tuli kirkkoon uudemman kerran. Hän kertoi lukeneensa lainaksi annetun kirjan, ja sanoi pitäneensä buddhalaismunkista kristityksi papiksi kääntyneen miehen tarinaa mielenkiintoisena. Rukoillaan, että Jumala jatkaisi miehessä alkamaansa työtä.
Viime viikolla tein muutaman päivän matkan yhdessä Kellie-kielikoulutoverini kanssa Tyynenmeren rannikolla sijaitsevaan Shirahaman kylpyläkaupunkiin. Reissu oli mukava irtiotto arjesta, ja virkisti meitä molempia. Alla kuvasatoa.
Pienen kaupungin keskus on upea hiekkaranta, joka syys-lokakuun vaihteessa ammotti tyhjyyttään, heinä-elokuussa se on täynnä auringonottajia ja uimareita. Vaikka virallinen uimakausi oli päättynyt, kävimme silti uimassa sopivanlämpöisen, suolaisen meren syleilyssä.
"Shirarahama"-beach. Nimi tulee rannan valkoisesta hiekasta, joka on tuotu kaukaa Australiasta saakka - ja siitäkös australialainen Kellie iloitsi kovasti!
Kaupunki on yksi Japanin vanhimmista onsen- eli kylpyläkaupungeista, jonka lukuisissa kylpylöissä voi pulahtaa kuumaan, maan uumenista kumpuavaan mineraalikylpyyn. Minulle käynti kuvan kaltaisessa rotenburossa eli ulkoilmakylpylässä oli ensimmäinen.
Liottelimme varpaita myös muutamassa tarjolla olleessa jalkakylvyssä.
Patikoimme myös tutkimaan erikoisia hiekkakivikallioita, jotka näyttivät siltä kuin tuhat tatami-mattoa olisi laitettu päällekkäin...
...ja haukoimme henkeä jyrkillä Sandanbeki-kallioilla...
...sekä ihmettelimme erikoista pikkusaarta, jonka keskelle eroosio on muovannut täysikuuta muistuttavan aukon.
Yövyimme viihtyisässä majatalotyyppisessä minshukussa, jonka sisäpihalla oli viehättävä pieni japanilainen puutarha karppeineen.
Paikallisille tärkeä osa lomamatkaa on ruokailu, ja usein lomailijalta kysytäänkin, mitä kaikkea hän söi matkalla... ;) Me maistelimme mm. paikallista erikoisuutta, luumulla maustettuja soba-nuudeleita.
Saimme niskaamme myös kunnon sadetta. Koska turistikausi oli jo ohi, kauppakujalla ei enää ollut tungosta.
Paluumatkalla juna jäi aikataulusta myöhään tunnin verran voimakkaan sateen vuoksi. Kun Japanissa sataa, vettä tulee yleensä reilusti!Parhaillaankin etelän suunnasta lähestyy voimakas taifuuni, ja huomiseksi on luvattu vesisadetta. Myrskyn liikkeitä seurataan tarkasti uutisissa, ja nähtäväksi jää, mihin suuntaan se lopulta jatkaa matkaansa. Ja ensi viikonloppuna, jos Herra suo, pääsen vierailemaan ensi kertaa pääkaupunki Tokion vilskeessä. Reissaamista siis riittää, mutta toista samanlaista mahdollisuutta ei välttämättä tule, joten nyt on lähdettävä kun siihen on tilaisuus.
Isän taskuun, Pojan laskuun!
