Matka muodostui hiukan erilaiseksi kuin mitä etukäteen ajattelin, mutta hyvällä tavalla. Pääsin tutustumaan SLEY:n lähettien ja heidän yhteistyökirkkonsa Japanin ev.lut. kirkon toimintaan, ja majapaikassani Suomi-kirkolla tapasin myös Suomesta vierailulle saapuneita lähetysystäviä. Toki pääsin myös hiukan ihmettelemään 12 miljoonan asukkaan suurkaupungin menoa. Enpä olisi vielä jokin aika sitten rohjennut liikkua yksin Tokiossa, mutta niin vain rohkeus ja itseluottamus on vähitellen kasvanut, niin liikkumisessa kuin puhumisessa, että yksinliikkuminenkin onnistui - siitä kiitos taivaisiin!
Matkanteko sujui pehmeästi ja nopeasti Shinkansenin eli luotijunan kyydissä, joka kiidätti minut 2,5 tunnissa Osakasta Tokioon. Matka kotiovelta Osakaan kesti tunnin verran, kaiken kaikkiaan siirtymisineen matkaan kului vajaa viitisen tuntia.Luotijunalla matkustaminen ei ole ihan halpaa lystiä, ja Suomesta Japaniin matkustavan kannattaakin hankkia kotimaasta Japan Rail -passi, jolla voi voimassaoloajan matkustaa vapaasti Japan Railways:in junilla kaikkein nopeinta Nozomi-luotijunaa lukuunottamatta.
Majapaikkani oli Tokion keskustassa sijaitseva Suomi-kirkko, joka nimestään huolimatta on suomalaisen pastorin johdolla kokoontuva japanilainen seurakunta. Kerran kuukaudessa kirkolla järjestetään myös suomenkielinen jumalanpalvelus, jolla palvellaan Tokiossa asuvia ulkosuomalaisia.
Japanilaisessa kodissa kengät riisutaan aina eteisyvennyksessä eli genkanissa, jonka ylätasolla jalkaan sujautetaan sisätossut. Kengät nostetaan hyllylle tai jätetään eteissyvennykseen. Myös monissa kirkoissa käytetään sisätossuja kuten Suomi-kirkolla.
Sain tilaisuuden osallistua Suomi-kirkolla järjestettyyn kahvihetkeen yhdessä siellä asuvien lähettien ja Suomesta vierailulle saapuneiden lähetysystävien kanssa. Oli mielenkiintoista ja koskettavaa kuulla kokeneen lähettipariskunnan kokemuksia lukuisten Japanin työvuosien ajalta. Ilta päättyi yhteiseen suomenkieliseen iltahartauteen Paavo-pastorin johdolla.
Sunnuntaina osallistuin jumalanpalvelukseen Ookayaman kirkolla, joka tänä vuonna viettää 75-vuotis perustamisjuhlaansa. Kirkolla järjestetään omat kokoontumiset lapsille, nuorille sekä aikuisille, aikuisten jumalanpalvelukseen osallistui viitisenkymmentä henkeä.Omaan piskuiseen kirkkooni verrattuna väkimäärä tuntui ihmeelliseltä, mutta jospa puolivuosisadan päästä HAT-Koben seurakuntakin olisi kasvanut samoihin mittoihin! Sitä toivomme ja rukoilemme. Japanissa on tapana esitellä kaikki uudet kirkossa kävijät, ja niinpä minäkin kerroin japaniksi kuka olen, mistä tulen ja mitä teen - hyvin kuulemma sujui. :)
Kirkon jälkeen kävimme syömässä yhdessä Tiina- ja Mika-lähettien ystävien kanssa. Oikeassa reunassa oleva T-san on jo vuosikaudet opiskellut kirkon kielipiirissä suomen kieltä ja käynytkin muutamaan otteeseen Suomessa. Hän on ilmaissut halunsa tulla kastetuksi joulujumalanpalveluksessa, joten hänetkin saamme kätkeä rukouksiin. Toinen kuvan japanilainen on jo kastettu kristitty.
Asakusan kuuluisalla temppelialueella oli paljon ihmisiä...
...samoin Shibuyan aseman ulkopuolella.
Hetken etsimisen jälkeen aseman edustalta löytyi uskollisen Hachiko-koiran patsas, joka vielä isäntänsä kuoleman jälkeen odotti joka päivä aseman ulkopuolella töistä palaavaa omistajaansa. Japanilaisille koira on uskollisuuden rakastettu symboli.
Kauniita japanilaisen pystykorvarodun eli akita:n, jollainen Hachiko-koirakin oli, edustajia.
Akihabarassa kokoontuvia cosplay:n harrastajia. Cosplay eli "costume play" on harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat manga-, anime-, elokuva- ja pelihahmoiksi.
Ihmistungoksesta oli ihanaa päästä käyskentelemään keisarillisen puutarhan rauhaan keskellä kaupungin sydäntä. Keisari asuu alueella, mutta asuintiloihin ei yleisöllä ole pääsyä kuin kahdesti vuodessa joulu- ja tammikuussa. Edon linnasta oli jäljellä pelkkä kivijalka.
Keisarillisen palatsin pääsisäänkäynnille johtava Nijubashi-silta.
Lenkkeilijöitä palatsin puiston laitamilla.
Kuuluisan samurain patsas.
Käynti Tokiossa kosketti syvältä. Vauras kaupunki näytti myös toiset kasvonsa: puistoissa ja asemien lähellä elää paljon kodittomia ihmisiä, jotka hankkivat ruokansa ja elantonsa roskia keräämällä. Lama on koetellut myös Japania, ja moni "tavallinenkin" ihminen on menettänyt työpaikkansa. Moni ylläpitää kulissia ikäänkuin lähtemällä päivittäin työhön, vaikka työpaikkaa ei enää todellisuudessa olekaan. Kasvoja ei haluta menettää naapureiden silmissä.
Ihmisvilinässä mietin sitä, millä kukin elämäänsä sisältöä hakee; shoppailemalla, pukuleikeillä, työnteolla ja omaisuuden kartuttamisella. Ne ovat kaikki katoavaa materiaa. Raamattu kehottaa toisenlaisen aarteen etsimiseen: "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt. 6:20-21)
Olen itse saanut löytää aarteista kalleimman, Jeesuksen. Kun on saanut tuntea hänen täydellisen rakkautensa ja hyväksyntänsä, toivoisi kaikkien löytävän saman aarteen. Jeesus-aarteen omistaminen tuo lohdun ja rauhan sydämeen, ja kantaa vielä kuoleman rajan tuolle puolen, Taivaaseen saakka. Armosta saan olla itse sinne matkalla ja kutsua muitakin taivastien kulkijoiksi. Olethan sinäkin jo Tien kulkija?
Ihmisvilinässä mietin sitä, millä kukin elämäänsä sisältöä hakee; shoppailemalla, pukuleikeillä, työnteolla ja omaisuuden kartuttamisella. Ne ovat kaikki katoavaa materiaa. Raamattu kehottaa toisenlaisen aarteen etsimiseen: "Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt. 6:20-21)
Olen itse saanut löytää aarteista kalleimman, Jeesuksen. Kun on saanut tuntea hänen täydellisen rakkautensa ja hyväksyntänsä, toivoisi kaikkien löytävän saman aarteen. Jeesus-aarteen omistaminen tuo lohdun ja rauhan sydämeen, ja kantaa vielä kuoleman rajan tuolle puolen, Taivaaseen saakka. Armosta saan olla itse sinne matkalla ja kutsua muitakin taivastien kulkijoiksi. Olethan sinäkin jo Tien kulkija?
