perjantai 14. syyskuuta 2007

Aamuhetki kullan kallis!

Heräsin kuudelta, ja kun en saanut enää unenpäästä kiinni, nousin ylös. Tuttuun tapaan aamukahvia siemaillessa luin päivän annoksen Raamattua ja kuuntelin vielä sen jälkeen, mitä radiopastori Jukka Norvanto opetti lukemastani 1. Kuningasten kirjasta. Jos ei ole mahdollisuutta päästä raamattuluennoille, netistä voi kuunnella Jukan lukemana ja opettamana vaikka koko Raamatun läpi (http://www.rkk-sansa.net/), suosittelen!

Mittarin näyttäessä nollaa puin ylleni lenkkivaatteet ja suuntasin tutulle peltoja halkovalle Kolmilammin tielle aamulenkille. Lenkkeily on minulle paras ja mieluisin (ja ilmainen!) tapa hoitaa niin fyysistä kuin henkistä kuntoa ja edesauttaa painonhallintaa. Kirkkaan aamuauringon paisteessa olin jälleen kerran (kuten monet kerrat aiemminkin) kiitollinen ja iloinen siitä, etten ole enää sidottu tiukkaan työajan rajaamaan päivärytmiin.

Tänään opiskelen omatoimisesti, joten voin rytmittää opinnot parhaaksi katsomallani tavalla. Illalla ja koko huomisen päivän osallistun Riihimäen kansalaisopiston järjestämälle japanin kieleen ja kulttuuriin johdattavalle kurssille, jota vetää - yllätys, yllätys - entinen Fida:n japaninlähetti. Reilun sadan vuoden aikana, jona suomalaiset ovat tehneet lähetystyötä Japanissa, ex-lähettejä on siis kertynyt melkoinen määrä! Monet heistä jakavat Japanin tuntemustaan kotimaassa työkausien jälkeen, mikä on hieno asia.

Keskiviikkona ajelin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnaan japanin tunnille. Ryhmäläisistä suurin osa on iältään parinkympin korvilla, sillä japanilainen sarjakuva (manga), elokuva (anime) ja musiikki (j-rock/pop) tuntuu olevan jonkin sortin muoti-ilmiö nuorison keskuudessa tällä hetkellä. Nuorin ryhmäläisistä oli 6.luokkalainen ja vanhin 5-kymppinen, taisin olla ryhmän toiseksi vanhin! Mutta se ei menoa haitannut, tunti oli innostava ja kannusti minut alkuun opettelemaan japanilaisia kana(=tavu)-merkkejä. Eilen sain opeteltua viisi ensimmäistä hiraganamerkkiä, joiden opiskelun japanilaiset aloittavat jo päiväkodissa. Osaan nyt lukea ja kirjoittaa japanin kielen vokaalit (a,i, u, e ja o = あいうえお), maasta se pienikin ponnistaa! Yhteensä merkkejä on 46 ja niiden lisäksi vielä toinen mokoma yksinkertaisempia katakana-merkkejä puhumattakaan noin parista tuhannesta kanji(=sana)-merkistä, jotka jokainen japanilainen koulunsa päättävä osaa. Työmaata siis riittää, mutta täytyy iloita jokaisesta edistysaskeleesta!

(gaijin = ulkomaalainen)

Mukavaa päivää ja edessä olevaa viikonloppua kaikille!