Mukavaa, että blogiini on tullut elämää! Kiitos kaikille vierailijoille ja viestejä jättäneille kommenteista ja kannustuksesta! Olen itse ahkera vierailija mm. tuttujen lähetystyöntekijöiden nettisivuilla ja odotan aina innolla uusia viestejä ja kuulumisia heidän elämästään. Siksi rohkaistuin avaamaan oman blogin, jos vaikka jotakuta omista tutuista (ja miksei tuntemattomistakin!) sekä lähettäjistä kiinnostaa saada ajankohtaisempaa ja tarkempaa tietoa kuulumisistani kuin mitä ystäväkirjeisiin mahtuu.
Tämän viikon istun taas luennoilla. Eilen lähdin luentojen jälkeen kolmen muun lähetyskurssin naisihmisen kanssa Tervakoskelle uimaan. Pienempänä olin melkoinen vesipeto ja viihdyin kesäisin mökillä vedessä toista tuntia yhteen menoon. Uimaseurassakin kävin kokeilemassa, josko uinnista olisi ihan harrastukseksi asti, mutta se tuntui jo liian rankalta. Viime uintikerrasta (uimahallissa) on vierähtänyt useampi vuosi, mutta oli ilo huomata, että jonkinlainen perustaito on vielä tallella. Jaksoin uida kilometrin verran, ja sen jälkeen kokeilin vielä vesijuoksua. Se tuntui metkalta!
Tänään pidin jo kolmatta kertaa lapsille englannin kerhoa. On ollut ilo kuulla vanhemmilta, että lapset odottavat innolla kerhoa! Minulla on seitsemän pientä, iältään 4-8 -vuotiasta kerholaista. Suuria oppimistavoitteita ei ole, vaikka olemmekin opetelleet esittäytymistä ja numeroita. Tärkeintä on, että lapset tottuvat kuulemaan englannin kieltä, jotta siirtymä työalalla englanninkieliseen kouluun tai päiväkotiin sujuisi helpommin. Ensimmäisen opettavaisen kerran jälkeen, joka havainnollisti mikä toimii ja mikä ei (mm. kahisevista ja liukkaista istumatyynyistä hankkiuduin heti eroon!), kerhohetket ovat olleet itsellekin mielekkäitä kokemuksia. Opettajan koulutus ei siis ole mennyt hukkaan!
Työalallakin pieni osa toimenkuvaani on tukea suomalaislapsia heidän suomen kielen opinnoissaan. Joskus kuulee kommentteja siitä, ettei opettajan työ ole "todellista lähetystyötä". Se saa surulliseksi. Entä sitten kotiäidin rooli? Tai teltantekijät, jotka toimivat omassa ammatissaan ja henkilökohtaisten kontaktien kautta pyrkivät kertomaan ihmisille Jeesuksesta. Opettajat ja kotiäiditkin omalla työpanoksellaan tukevat niitä, jotka ovat vapaampia kodin ja koulun ulkopuolella luomaan kontakteja paikallisiin. Kaikki ovat yhtä lailla tärkeitä palasia kokonaisuuden kannalta!
Huomenna ajelen ensimmäistä kertaa Hämeenlinnaan japanin tunnille. Oyasumi! (= Öitä!)
