Tiistaiseen tapaan naistenpiiri kokoontui eilen luonani. Vakioporukan (johon kuuluvat uudet ja vanhat lähetyskurssin naisihmiset) lisäksi saimme joukkoomme Keski-Aasian lähetin Jokelan Kirsin, joka on parhaillaan työkausien välisellä kotimaanjaksolla Suomessa ja käymässä Ryttylässä. Luimme Markuksen evankeliumin toista ja kolmatta lukua ja vaihdoimme ajatuksia lukemastamme. Lopuksi rukoilimme yhteisten asioiden puolesta. Muistimme myös seurakuntien kanssa solmittavia nimikkosopimuksia, jotta lähettämisen edellytys - riittävä taloudellinen kannatus - voisi löytyä jokaiselle. Rukousvastaus oli samanaikaisesti jo matkalla!
Piirin jälkeen, kun vielä illan päätteksi tarkistin sähköpostin, siellä odotti iloinen viesti: Vimpelin seurakunta on ottanut minut uudeksi nimikkolähetikseen! Kiitos Herralle! Se antaa uutta toivoa siitä, että talousasiatkin järjestyvät lopulta.
Kävin aamuehtoollisella kappelissa, ja sen jälkeen tein rästiin jääneet japanin kielen läksyt viime viikolta. Illemmalla ajelen taas Hämeenlinnaan kielen tunnille. On ihanaa olla innostunut kielenopiskelusta! Toivotaan, että innostus kestää.
Reissusta palattua postilokerossa odotti Exitin uusin levy, jota parhaillaan kuuntelen (ties monennettako kertaa läpi) taustalla. Olen ollut Exit-fani aina vuodesta 1990 lähtien, jolloin Ilmajoella Soi vappu -tapahtumassa kuulin yhtyettä ensimmäistä kertaa. Olen aina pitänyt Simojoen Pekan tarttuvista lauluista ja tavasta puhua ja esiintyä. Viime vuosina olen erityisesti tykästynyt Jari Levyn lauluihin. Uusimman levynkin tämänhetkinen lempikappaleeni "Varjoon" on Jarin käsialaa ja kuvastaa hyvin omia tuntojani evankeliumin lähettilään suurilta tuntuviin saappaisiin astuessani:
"Tahtoisin varjoon, varjoon armos auringon, et voisin loistaa, loistaa suuren rakkautes valon."
Tulkoon Hän suuremmaksi ja minä pienemmäksi!
Lämpöistä syyspäivää kaikille!
