CD-soittimesta kajahtaa reipasta 90-luvun syntikkasaundilla höystettyä japanilaista poppia. Katriina-naapurini löysi kätköistään vanhan levyn, jonka hän oli ostanut ollessaan Japanissa erään lähettiperheen lastenhoitajana kymmenkunta vuotta sitten. Ilmeisesti japanilaisia pop/rock-yhtyeitä käy silloin tällöin Suomessakin saakka esiintymässä, ainakin innokkaat Japani-fanit japanin kielen opintoryhmästäni kertoivat käyneensä Helsingissä jonkun artistin konsertissa.
Ajelin eilen viimeistä kertaa Hämeenlinnaan japanin tunnille. Tunti oli leppoisa: tarkistettuamme kotiläksyt Antti-sensei kaivoi repustaan aitoja japanilaisia maistiaisia, jotka hän oli käynyt ostamassa Helsingistä japani-kaupasta. Saimme maistella japanilaisia sipsinkorvikkeita (jotka muistuttivat ulkonäöltään koirankeksejä ja maistuivat munkkipossuilta), pavuista tehtyä makeaa jälkiruokaa sekä riisikakkuja. Lopuksi katsoimme jakson TV:ssäkin pyörineestä "Nousevan auringon Kajo" -sarjasta, jossa suomalainen juontaja tutustuu Nipponinmaan ihmeellisyyksiin huumorilla höystettyjä ja joskus lähellä hyvän maun rajaa olevia kommentteja heitellen.
Kielitunnit ovat olleet viikon piristysruiske. Olen saanut tunneilta hyvän pohjan, jolta ponnistaa eteenpäin Japanissa. Doomo arigatoo gozaimashita, Valkama-sensei!
