On lähtöpäivän aamu. Eilen juotiin lähtökahvini Ryttylässä. Muistan, miten viime maaliskuussa, kun juotiin Kivirantojen lähtökahveja, olin hyvin helpottunut siitä, ettei ollut vielä minun vuoroni lähteä. Tänään olen helpottunut siitä, että saan vihdoin lähteä matkaan! Ihmeellisellä tavalla Jumala on valmistanut minua uuteen elämänvaiheeseen niin, että saan lähteä matkaan iloisin ja luottavaisin mielin. Kiitos rukouksista, nyt ja jatkossakin, ne kantavat!
Ulkona riehuu kunnon talvimyräkkä. Toivotaan, ettei se viivästytä lentoa. Valotan hiukan tulevien päivieni ohjelmaa, sillä voi olla, etten hetkeen pääse päivittämään blogiani. Olen perillä Osakan Kansain lentokentällä Suomen aikaa kolmelta aamuyöstä, paikallista aikaa kymmeneltä aamulla. Passi- ja tullimuodollisuuksien hoitamisessa vierähtää oma aikansa. Toivotaan, että muistan tullissa pyytää todistuksen, jolla saan rahtitavarani aikanaan ulos! Pihkalat tulevat minua vastalle, ja ajamme ensin asunnolleni Nishinomiyaan. Sieltä jatkamme Kivirantojen kotiin, jossa vietettäneen jonkinlainen tulojuhla. :) Sunnuntaina Nymanin Tiina hakee minut kotoa ja menemme yhdessä Nishinomiyan kirkolle jumalanpalvelukseen. Maanantai kulunee käytännön asioita hoidellessa ja tiistaina aloitan kielikouluni.
Tänään Valkamat saattavat minut kentälle. On tullut aika toivottaa "sayonara" eli näkemiin - toistaiseksi! Jatkan blogin kirjoittamista Japanista käsin, jahka nettiyhteyteni toimii.
"Sama taivas yllä tämän maan yhä kutsuu meitä kulkemaan, sama aava meri sininen, sama koti yhteinen.--- Samaa vettä janoinen saa, sama lähde pulppuaa. Vesi kirkkain kaiken janon sammuttaa. Sama voima rakkauden syliin sulkee jokaisen. Matka jatkuu, matka kohti Jumalaa."
