Sadepäivät tuovat koulumatkoihin mukavaa vaihtelua ja helpotusta. Silloin pääsen kollegaperheen autokyydissä koululle kuten tänäänkin. Yleensä kun kuljen jalkaisin ja junalla, jo pelkkä matkanteko on voimainponnistus. Leppoisan autokyydin jälkeen olin tunnillakin virkeämpi ja hyväntuulisempi. Paluumatka olikin sitten aivan toinen juttu!Vietän kesäloman täällä Japanissa Naganon lähellä sijaitsevassa Nojirissa, josta olemme Tiinan kanssa vuokranneet mökin. Näillä leveysasteilla lämpötila nousee niin korkeaksi, että jaksamisen kannalta loman vietto pohjoisempana on välttämätöntä. Keskilämpötila on jo nyt 25 asteen paremmalla puolella, ja siitä mennään vielä roimasti ylöspäin... Saamme lainaksi kollegaperheen auton, jolla huristella. Vaikka olenkin melko kokenut autokuski - olenhan Suomessa ajanut monta vuotta omalla autolla - Japanissa ajamisessa on omat haasteensa. Siksi tänään paluumatkalla ajoharjoitusta saadakseni ratin taakse asetuinkin minä!
Automaattivaihteet ja vasemmanpuoleinen liikenne vaativat totuttelua, rattikin on suomalaisittain "väärällä puolella". Suoralla tiellä letkassa ajaminen ei vaadi suuria ponnisteluja, mutta risteyksessä saa olla tarkkana, ettei vahingossa käännä väärälle kaistalle... Kaistojen määrä on suurempi kuin Suomessa, liikennettä on paljon, ja ajonopeus on huomattavasti nopeusrajoituksia suurempi. Ensimmäinen ajokerta sujui onneksi ilman kolhuja ja onnettomuuksia, vaikka muutama pulssia kohottanut tilanne tulikin vastaan ja jalat olivat ajamisen jälkeen "velliä".
Huomenna saapuu MGtH ja Tuire vieraakseni, ja jos hyvin käy saan piiitkääästä aikaa maistella kunnon ruisleipää!
