Aloitimme tällä viikolla koulussa kanjien opettelun. Kanjit ovat Kiinasta lainattuja kuvakirjoitusmerkkejä. Yksi merkki tarkoittaa yhtä sanaa. Yleensä sanat koostuvat useammasta kanjista tai jopa kanji-merkeistä ja hiraganasta. Jokaisella kanjilla on useita eri lukutapoja, mikä lisää opiskelun haasteellisuutta sen lisäksi että on opeteltava missä järjestyksessä viivat vedetään. Japanilainen ekaluokkalainen opettelee ensimmäisen kouluvuotensa aikana 80 kanjia ja lukion päättyessä opittujen kanjien määrä on kivunnut lähes kahteentuhanteen. Me opettelimme ensimmäisen viikon aikana 20 helppoa kanjia. Tässä muutama:
日’hi’ eli aurinko tai päivä
日本 ’ni-hon’ eli Japani
人 ’hito’ eli ihminen
日本人 ’ni-hon-jin’ eli japanilainen
田 ’ta’ eli pelto
水 ’mizu’ eli vesi
水田 ’sui-den’ eli riisipelto, joka täytetään vedellä kun riisi istutetaan, eikö olekin loogista!
Minusta merkkien piirtely on mukavaa, sopii tällaiselle pedanttiselle luonteelle. Katsotaan muuttuuko ääni kellossa, kun merkit vaikeutuvat… ;)
Varhaiset aamuherätykset ovat kuuluneet viikkooni. Keskiviikkoaamuna oli pakko herätä katsomaan selviytyisikö Suomi Euroviisujen finaaliin. Tänään vietämme yhdessä Tiinan kanssa viisuvalvojaiset luonani. Illalla teemme pitsaa ja katsomme jonkun leffan, ja lyhyeksi jäävän yöunen jälkeen nousemme aikaeron vuoksi kukonlaulun aikaan tietokoneen välityksellä seuraamaan Euroviisufinaalin live-lähetystä.
Huomenna jumalanpalveluksessa kirkon kuoro, johon lähes kaikki seurakuntalaiset kuuluvat, laulaa kaksi laulua, jotka säestän pianolla. Iltapäivällä kirkolla ovat häät. Pariskunta, joka useamman kuukauden on käynyt jumalanpalveluksissa, haluaa kristillisen avioliittoon vihkimisen. Mies on kristitty, nainen ei. Toivotaan, että pariskunta kävisi jumalanpalveluksissa vielä vihkimyksen saatuaankin ja että rouvakin kastettaisiin!
Koen vuoden kierron ensimmäistä kertaa Japanissa. Tähän aikaan Suomessa olen aiemmin viettänyt opettajan viimeisiä hektisiä työviikkoja ennen odotetulle kesälomalle lähtölaukauksen antaneen Suvivirren laulamista. Vaikka välillä piipahdankin kaihoisissa muistoissa, oli silti helppoa sanoa "sayonara" entiselle elämänvaiheelle, tosin vuosien kypsyttelyn se vaati ja omat kipunsa ja luopumisensa lähtemiseen toki liittyy. Nyt saan kuitenkin kiitollisena ihmetellä elämää ja omaa paikkaani Japanissa ja Jumalan suunnitelmassa.
Ilma on lämmin ja kostea, kesäkuun sadekautta enteilevä. Kesästä on kuulemma ennustettu ennätyksellisen kuumaa! Ehdin parahiksi käydä aamulenkillä ennen sateen alkua, ja venytellessäni kuuntelin pitkästä aikaa Radioraamattukoulua. Tekipä hyvää, niin ruumiille kuin sielulle! Erilaisten kasvien ja kukkien huumaava tuoksu täyttää ilman, ja ihastelin joessa parveilevia karppeja sekä kauempana rantavedessä seisoskellutta yksinäistä haikaraa. Nyt on lähdettävä kauppaan ruokaostoksille ja siivottava asunto kyläilykuntoon.
Mukavaa viikonloppua!
