Mustikoita, mustikoita!

Japanilaiset pitävät kovasti mustikoista. Niistä valmistetaan hilloa, jugurttia, keksejä ja tietysti "o-miyage":ja eli tuliaisia. Tuliaiset ovat japanilaisille erittäin tärkeitä. Aina kun matkustaa, lähelle tai kauas, on tuotava tutuille tuliaisia, joita myydään omissa pikku myymälöissä. Useinmiten tuliaiset ovat syötävää. Kirkollakin oli sunnuntaina tarjolla omiyage-tuliaisina mustikkaleivonnaisia, makeisia ja keksejä, jotka asiaankuuluvin kiitoksin ja suurella tyytyväisyydellä yhdessä nautittiin. Oli mukava tavata kesätauon jälkeen tuttuja seurakuntalaisia ja vaihtaa kesän kuulumisia.

Japanilaiset mustikat ovat valtavankokoisia pensasmustikoita. Valitettavasti niiden maku on paljon miedompi kuin suomalaisten mustikoiden. Leivoin kokeeksi paikallisista marjoista mustikkapiirakan, ja vaikkei siitä ihan yhtä makoisa tullutkaan kuin suomalaisista marjoista, niin ihan kelvollinen kumminkin. Koulussamme vietetään lokakuussa basaaripäivää, jonne opiskelijoiden toivotaan valmistavan oman maansa suolaista tai makeaa naposteltavaa myytäväksi. Jospa mustikkapiirakka menisi hyvin kaupaksi?

Olen innoissani. Syyskuun puolivälissä avataan HAT-Koben alueelle uusi työpiste! Alueella ei ole vielä lainkaan kristillistä kirkkoa, ja siellä asuu paljon nuoria lapsiperheitä sekä Koben tuhoisassa maanjäristyksessä kotinsa menettäneitä. Heidän tavoittamisekseen alueella aloitetaan jumalanpalvelukset 14.9. alkaen. Olen luvannut säestää ensimmäisen jumalanpalveluksen ja senkin jälkeen käydä silloin tällöin siellä musiikilla palvelemassa. On hienoa päästä seuraamaan, miten työ uudella alueella käynnistyy. Siinäpä tärkeä kiitos- ja rukousaihe!

Buruuberii-pie eli mustikkapiirakka. Sen myötä äidilleni lämpimät syntymäpäiväonnittelut!