Sään lisäksi muitakin ilonaiheita löytyy: Tiinan ystävä tulee huomenna Suomesta tänne Japaniin muutaman viikon lomalle. Iloinen odotus on tarttunut minuunkin - on aina virkistävää tavata maanmiehiä ja kuulla tuoreita kotimaan kuulumisia. Edellisistä suomi-vieraista, MGtH-yhtyeen vierailusta, onkin jo useampi kuukausi. Jos hyvin käy, saatan saada maisteltavaksi ruisleipää pitkästä aikaa!
Tähän viikkoon sisältyy myös muutama mieleenpainuva kohtaaminen: koulusta palatessani eräs laitapuolen kulkija hymyili minulle ystävällisesti ja toivotti "harou" eli japanin-englanniksi "hello". Tervehdyksestä välittynyt aito kiinnostus ja ystävällisyys lämmittivät sydäntäni, sillä välillä ulkomaalaisena saa osakseen tylyäkin kohtelua. Ei ole siis koiraa karvoihin katsominen eikä kirjaa pidä arvostella sen kansien perusteella. Tässä tapauksessa resuinen ulkokuori kätki sisäänsä lämpimän sydämen. Miten usein teemekään liian pikaisia johtopäätöksiä pelkän ulkonäön perusteella... Toinenkin kohtaaminen nostatti hymyn huulilleni: eräs mies kysyi minulta englanniksi "onko asema tuolla?" ja minä vastasin hänelle vaistomaisesti japaniksi! Ahkera kielen opiskelu alkaa siis tuottaa tulosta, kun ajattelukin kääntyy hetkittäin paikalliselle kielelle. :)
Huomenna koulun jälkeen lähden kahden opiskelukaverini sekä yhden opettajan seurassa Ikeaan maistelemaan lihapullia ja hypistelemään myyntiartikkeleita. Taniwa-sensei (opettaja) on ikäiseni, naimaton nainen, joka asuu edelleen vanhempiensa kotona, sillä Japanissa naishenkilöt muuttavat omaan kotiin yleensä vasta avioiduttuaan. Hänen kanssaan keskustelu rönsyilee hauskalla tavalla varsinaisesta aiheesta sivuraiteelle, ja hän opettaa kanji-merkit kaikkein perusteellisimmin, pidän hänestä erittäin paljon. Opettaja ja toinen opiskelutovereistani, nuori Sri Lankalainen rouva, ovat ei-kristittyjä. Toivon, että yhteisen hauskanpidon ohessa voisimme keskustella myös syvällisistä, uskoon liittyvistä asioista. Saa muistaa rukouksin!
