Menomatka sujui nopeasti Shinkansenin eli luotijunan kyydissä. Itselleni luotijuna-kyyti oli ensimmäinen. Nopeaa ja pehmeää, mutta melko kallista matkustamista!
Uuden, kauniin kaupungin keskellä sijaitsee karu atomipommin muistomerkki, rakennus joka harvojen joukossa jäi pystyyn pommin jäljiltä.
Rauhanpuistossa palaa tuli, joka sammutetaan vasta, kun viimeinenkin ydinase maapallolla on tuhottu.
Lasten rauhan muistomerkki, jonka innoittajana toimi 10-vuotias leukemiaan sairastunut tyttö. Tarina kertoo, että kuultuaan sairastuneensa, tyttö alkoi taitella paperisia kurkia ja uskoi, että jos hän taittelisi 1000 kurkea, hänen toiveensa parantumisesta toteutuisi. Tyttö ehti kuitenkin kuolla ennen urakan päättymistä.
Toiset lapset kuitenkin jatkoivat tytön aloittamaa urakkaa, ja taittelivat hänen puolestaan puuttuvat paperikurjet. Vielä nykyäänkin monet tuovat muistomerkille oman kurkensa, ikuisuuden ja onnellisuuden symbolin.
Museossa oli kuvattu valokuvin, muistoesinein ja havainnollistamisvälinein atomipommin vaikutukset. Pommi pudotettiin amerikkalaisten toimesta Hiroshiman ylle elokuun 6. päivä vuonna 1945 aamulla kello 8:15, josta paikoilleen pysähtyneet kellot ovat todisteena.
Kahden kilometrin säteellä lähes kaikki - ihmiset ja rakennukset - tuhoituivat ja vielä kolmen kilometrin päässäkin 90% rakennuksista tuhoutui hirvittävän kuumuuden ja paineaallon seurauksena. Kuvassa keskellä nykyäänkin pystyssä oleva, ylemmissä kuvissa näkyvä rakennus.
Tuhannet ihmiset saivat surmansa välittömästi tai muutama päivä pommin pudottamisen jälkeen (vuoden 1945 loppuun mennessä kuolonuhreja oli 140 000). Vuosia myöhemmin monet ovat sairastuneet ja kuolleet säteilyn aiheuttamiin sairauksiin.
Hiroshiman linnastakin jäi jäljelle vain kasa lautoja, mutta linna rakennettiin uudelleen entisen kaltaiseksi 50 vuotta sitten.
Hiroshima on tunnettu okonomiyaki-ruokalajistaan, joka on eräänlainen pannulla paistettu, erilaisilla täytteillä täytetty paksu "lätty". Herkullista!
Noin 15 kilometrin päässä Hiroshimasta sijaitsee Miyajiman saari, jonka kuuluisaa vedessä sijaitsevaa temppelin porttia niin paikalliset kuin turistitkin saapuvat sankoin joukoin valokuvaamaan. Satuimme paikalle nousuveden aikaan, laskuveden aikana portti sijaitsee mudassa.
Saarella käyskentelee vapaina satoja peuroja, jotka häikäilemättä kärkkyvät makupaloja ja syövät jopa kartan varomattoman turistin kädestä.
Misen-vuoren huipulta (korkeus 540 metriä) avautuivat upeat maisemat, ja viimeinen parikymmenminuuttinen patikoiden ylös huipulle nosti hien pintaan ja punan poskille.
Palatessamme vuorelta ilta alkoi jo hämärtyä ja laskuveden aikana rantaviiva vetäytyi kauemmaksi. Paikalla, jossa kuvassa kävelee ihmisiä, oli aiemmin päivällä vettä!
Vielä ennen paluumatkaa ostimme japanilaiseen tapaan "omiyaget" eli tuliaiset, joita myydään kuvan kaltaisissa myymälöissä kaikkialla. Japanilainen tuliainen on yleensä syötävää herkkua, ostin paikallisia kuuluisia momiji- eli vaahteranlehti leivonnaisia koulussa ja kirkolla maisteltavaksi.Kotiin palattua arki on ollut heti vastassa: lukuisat pikku asiat odottavat hoitamista, ja huomenna on taas uusi kanji-testi... Mutta matkasta virkistynein ja kiitollisin mielin on hyvä jatkaa arkista aherrusta!



