Oli mukavaa tavata työtovereita, joiden kanssa tapaamme koko joukolla vain muutaman kerran vuodessa, ja oli ilo tutustua myös toisten järjestöjen lähetteihin. Paljon yhteistäkin löytyi: sama koti- ja opiskelukaupunki sekä yhteinen nimikkoseurakunta! Tiiviin ohjelman lomassa jäi onneksi aikaa myös virkistykselle herkullisten ruokapöytien ääressä, ulkosalla kauniissa vuoristomaisemassa sekä onsen-kylpylässä. Kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että seminaarin voisi järjestää vaikka joka vuosi! Valitettavasti taloudelliset resurssit ja yhteisen ajan löytämisen vaikeus ovat esteenä niin usein kokoontumiselle.
Teimme myös työuupumuskyselyn. Tulos oli osaltani odotettu, sillä uuden lähetin kohdalla on luonnollista, että stressipisteet ovat korkealla. Uudessa maassa kieltä ja tapoja osaamattomana on suostuttava lapsen osaan, ja se ei ole helppoa aikuiselle ihmiselle! Lapsen tavoin opettelen puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan uutta kieltä (ja turhaudun oppimisen hitauteen), tutustun uudenlaiseen ruoka- ja makumaailmaan (ja yritän selättää luontaisen epäluuloni mm. mereneläviä kohtaan), opettelen tapakulttuuria (ja tunnen itseni usein kuin norsuksi posliinikaupassa), nielen ylpeyteni ja hyväksyn sen että olen riippuvainen toisten avusta ja neuvoista, kunnes omat siivet kantavat kielitaidon ja kokemuksen karttuessa. Linnunpojan tavoin räpistelen malttamattomana siipiäni ja teen lentoharjoituksia. Välillä rämähdän nokalleni maahan, ja välillä pienen huikaisevan hetken siivet kantavat. Ehkä jonain päivänä pyrähdän lentoon..?
Tässä muutama valokuva:
Toiminnallinen harjoitus kouluttaja Janne Hassisen johdolla.
Virkistyshetki ulkona suomalais-kansallisen mölkky-pelin parissa.
Vaasan suomalaisen seurakunnan nimikkolähetit: Paavo ja Seija Heikkinen (SLEY) sekä minä (SEKL).
Majoituimme tatamihuoneissa ja nukuimme futon-patjoilla lattialla. Ensi kerralla muistan ottaa oman tyynyn mukaan, sillä paikalliset riisitäytteiset tyynyt ovat kovia! Onsenin jälkeen oli ihana pukeutua yukataan.
Kotiin palattuani vastassa oli reippaasti viilentynyt asunto (tänään aamulla herättyäni sisälämpötila oli +12 astetta). Lämmittimiä on pakko käyttää ja on totuteltava taas pitämään väliovet suljettuina lämmön karkaamisen estämiseksi. Vaihdoin sänkyyn paksun talvitäkin ja sen alla tarkenee hyvin nukkua vilpoisenkin yön yli (yöksi lämmittimiä ei jätetä päälle).
Huomenna tapaan vielä seminaarin vetäjän henkilökohtaisen keskustelun merkeissä. Sunnuntaina on säestysvuoro Nishinomiyassa ja illemmalla suomalaisten raamattupiiri. Maanantaina kaitsen lapsia LJELK:in Kiina-aiheisessa lähetysseminaarissa, siinäpä riittää ohjelmaa lähipäiviksi!
Huomenna tapaan vielä seminaarin vetäjän henkilökohtaisen keskustelun merkeissä. Sunnuntaina on säestysvuoro Nishinomiyassa ja illemmalla suomalaisten raamattupiiri. Maanantaina kaitsen lapsia LJELK:in Kiina-aiheisessa lähetysseminaarissa, siinäpä riittää ohjelmaa lähipäiviksi!
