Matkattuaan maitse ja meritse yli kaksi ja puoli kuukautta, sain lopulta pitkän odotuksen jälkeen tavarani tänään. Olin mielessäni varautunut pahimpaan eli löytämään suuren osan astioista sirpaleina ja muutakin tavaraa vaurioituneena, ja psyykannut itseäni kohtaamaan "karmaiseva näky" ja pettymys. Vaan toisin kävi!
Muutaman minuutin yli kello kolme ajoi paikallisen kuljetusfirman auto pihaan. Tunnistin tutun näköiset laatikot auton sisällä ja kiirehdin avaamaan ovea. Ripeään tahtiin kantoivat kaksi miestä osittain painavatkin laatikot sisälle asuntooni, ja ottivat joka kerta kiltisti kengät jalasta eteisessä ennen kuin kantoivat laatikot keittiön lattialle.
Kahden muovilaatikon kansi ja osa kulmaa oli sirpaleina, mutta pikaisen tarkistuksen jälkeen muuta vahinkoa ei ollut havaittavissa, ja sisältö (joka onneksi oli kirjoja) vaikutti vahingoittumattomalta. Kiitin miehiä uurastuksesta, ja heidän lähdettyään aloin varovaisesti avata laatikoita. Laatikko laatikolta iloni ja yllätykseni kasvoi: kaikki vaikutti pintapuolisesti silmäiltynä ehjältä ja vahingoittumattomalta! Uskomatonta mutta totta! Kiitos Herralle, joka näki hyväksi varjella tavarani ehjinä perille, pitkittyneestä ja ilmeisen kovakouraisesta kuljetusmatkasta huolimatta!
Tavarat ovat suloisessa sekamelskassa asuntoni lattialla, ilmassa leijuu lievä ummehtunut haju pitkän kuljetuksen jäljiltä. Mutta jälleennäkemisen riemu on suuri! Jahka saan tavarat pikkuhiljaa paikoilleen on kotini vihdoin valmis. Kiitos rukousmuistamisesta!
