Muitakin mielenkiintoisia kohtaamisia tähän viikkoon on mahtunut. Eräänä päivänä postittaessani postikortteja ja tutkiessani kummasta postilaatikon luukusta ne pitäisi sujauttaa alas, viereeni pysähtyi koiraansa ulkoiluttava setä joka alkoi kiinnostuneena kysellä kansallisuuttani ym. Puhetta riitti kovasti ja vastailin sen minkä osasin, mutta valitettavasti huomasin kielitaitoni (ja niin huomasi setäkin) vielä kovin riittämättömäksi keskusteluun. Setä toivotti "tsemppiä" ja jatkoi hymyillen matkaa. Minuakin hymyilytti. Ensimmäistä kertaa joku uskalsi oma-aloitteisesti puhutella minua ja osoitti aitoa kiinnostusta "outoa ulkomaalaista", jollaiseksi täällä usein itsensä tuntee, kohtaan. Se lisää motivaatiota kielenopiskeluun ja antaa toivoa siitä, että jatkossakin avautuu tilanteita vuorovaikutukseen paikallisten kanssa.
Toissapäivänä poliisi pysäytti minut. Luulin ensin saavani nuhteita risteyksen ylittämisestä, mutta lopulta selvisi, että poliisi pyysikin minulta anteeksi autoilijan käytöstä, jonka olisi pitänyt ensin antaa minun ylittää tie. Millaista huomaavaisuutta ja ulkomaalaisuudestani johtuvaa erityiskohtelua!
Takana on siis mielenkiintoinen viikko. Päätin, etten anna asioiden, joihin en voi vaikuttaa, lannistaa itseäni, vaan hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat ja muutan omaa suhtautumistani. Rukouskin auttaa. Olen tänään jälleen nauttinut viikon ainoasta "kotipäivästä", tehnyt kotihommia ja kokannut sekä katsonut elokuvan, jonka ostin läheisestä divarista. Elämässä alkaa vähitellen olla säännöllinen viikkorytmi sekä rutiineja, mikä tuntuu hyvältä. Ja jos jännitystä kaipaa, voi koulun jälkeen aina valita uuden paluureitin tai pujahtaa uuteen liikkeeseen tai tavarataloon tai ostaa kaupasta uutta ruokaa maisteltavaksi - mahdollisuuksia riittää...
O-bento eväslaatikko, jollaisen olen muutamia kertoja ostanut lounaaksi.Tein tänään toisen kerran "kareeraisua" eli curryriisiä joka on tällä hetkellä ykkössuosikkini japanilaisista ruuista, sushi tulee vahvana kakkosena. Olen siis todellakin ottanut todesta lupaukseni alkaa laittaa ruokaa! Tänäänkin suorastaan nautin siitä. Yritän löytää tasapainon terveellisen ja riittävän monipuolisen ruokavalion suhteen. Olen kauhistellut kadulla joskus vastaantulevia mummoja, joiden selkä on taipunut pysyvästi 90 asteen kulmaan seurauksena kovasta riisinistutustyöstä sekä liian yksipuolisesta ruokavaliosta. Ruisleivän puute jättää päivittäiseen kuidun saantiini ison aukon, mutta olen yrittänyt korvata aukkoa lisäämällä puuron, kasvisten, marjojen ja hedelmien syöntiä. Välillä kaupasta saa Fazerin hapankorppuja, ja perjantaina löysin ulkomaalaiskaupasta ruotsalaista näkkileipää. Suomesta tuomaani ruisleipäpussia olen säilyttänyt pakkasessa ja aina silloin tällöin sulattanyt yhden arvokkaan palan. Nyt alkaa pussinpohja häämöttää uhkaavasti...
Japanilainen munkki, jonka sisällä ei ole hilloa vaan - paputahnaa! Markus Kajon huumoria ohjelmasta "Nousevan auringon kajo": munkki, jonka sisään joku on laittanut hernekeittoa. Maistuu ihan hyvältä. :) Ensi viikolla olen kutsunut lähettikollegani kotiini kodin siunaamista ja tupaantuliaisia viettämään. Olisin mielelläni tarjonnut suomi-kahvit, mutta kahvipaketit ovat rahtilaatikoiden uumenissa vielä matkalla.
Ja lopuksi: Hyvää Naistenpäivää kaikille!
Yksi elämäni tärkeistä naisista, oma äitini, Vaasan asemalla lähtöpäivänäni.
