Viime vuonna vietin pääsiäistä Istanbulissa, ja osallistuin siellä pienen, turkinkielisen seurakunnan pääsiäisajan tilaisuuksiin. Asuessani siellä aiemmin vajaan vuoden seurakunnasta ja sen väestä tuli rakas. Tuttujen lähettien sivuilta käyn edelleen lukemassa piskuisen lauman kuulumisia. Kovin raskasta ja kivikkoista on paikallisten Jeesukseen uskovien elämä, jota raskauttavat valtauskonnon luoman paineen lisäksi monenlaiset ongelmat liittyen rahaan, terveyteen ja ihmissuhteisiin. Siellä kristityt joutuvat todellisen vainon kohteiksi ja jopa hengenvaaraan. Moni muistaa varmasti viime vuonna Malatiyassa tapahtuneet kristittyjen murhat. Saamme kätkeä Turkin ja monen muun vainotun kansan kristityt rukouksiimme!
Pääsiäisjumalanpalvelus Istanbulissa viime keväänä. Pieni kappeli on jo liian ahdas, ja uutta kirkkotilaa etsitään parhaillaan. Käydessäni muutama vuosi sitten Israelissa Raamatun sivuilta tutut paikat alkoivat elää uudella tavalla. Oli koskettavaa taivaltaa samoilla paikoilla, joilla Jeesuskin aikoinaan, ja tavata paikallisia Jeesukseen uskovia juutalaisia, jotka olivat ottaneet sanoman luvatusta Messiaasta vastaan. Sitä ihmettä saamme rukoilla edelleen kaikkien kansojen pariin!
Via Dolorosan eli Jeesuksen viimeisen kärsimystien kohta, jossa Simon Kyreneläinen otti ristin kantaakseen.
Pyhän haudan kirkon sisäänkäynti.Japanilaisten viettäessä tavallista arkipäivää olen itse hiljentynyt muistelemaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. "Tahdon muistaa pitkäperjantain, anteeksi syntini minäkin sain. Tahdon muistaa pitkäperjantain, rakkaus vain mursi kuoleman lain." Sekin pätkä eräästä suositusta koululaulusta.
Palasin hetki sitten kirkolta, jossa harjoittelimme Huovisten kanssa huomisen jumalanpalveluksen laulut läpi. Iloitsen mahdollisuudesta jatkaa Suomessa alkanutta musiikkiyhteistyötä taitavan muusikkopariskunnan kanssa! Huomenillalla kirkolla on mahdollisuus katsoa Jeesus-elokuva. Toivotaan, että paikallisia saapuisi paikalle. Saamme kätkeä kaikki pääsiäisen ajan tilaisuudet rukouksiimme!
