Hikeä on pukannut myös koulussa, tosin eri syystä. Japanin kielen verbi- ja adjektiivimuodot ovat sekamelskana päässäni. Juuri kun pääsin jyvälle kohteliaan kielen saloista, soppaan sekoitettiin puhekieli, jota käytetään esim. kavereiden kanssa puhuttaessa. Japanin kielen haasteena eivät siis ole ainoastaan kirjainmerkit vaan myös kielen eri tasot, joilla vastapuolta puhutellaan. Huh huh!
Japanilainen keksintö kielenopiskelun tueksi: elektroninen sanakirja. Vielä kun oppisin käyttämään sitä...Tuskanhiki nousi pintaan myös asioidessani laskunmaksu- automaatilla. Automaatit, joista voi nostaa käteistä, "puhuvat" tätä nykyä myös englantia, mutta automaatti, jolla kuukausittain maksan asuntoni vuokran, pelkkää japania. Tänään suoritin laskunmaksun ensimmäistä kertaa yksin. Suomalaiseen nettipankkiasioimiseen verrattuna maksun suorittaminen vaatii hiukan enemmän vaivannäköä. Ensin nostin vuokrarahat toisesta automaatista. Sitten siirryin vuokranmaksuautomaatille, jolle syötin rahat käteisellä. Esimiehen tekemän muistilapun turvin pääsin maksutapahtumassa lähes loppusuoralle, kunnes kone esitti vaihtoehtoja, joihin muistilappuni ei antanut opastusta. Onneksi kännykän avulla sain konsulttiapua ja sain kuin sainkin suoritettua maksutapahtuman loppuun saakka.
On mielenkiintoista, kun aamulla ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Tänäänkin päädyin koulun jälkeen ostamaan lippuja baseball-otteluun ja soitinostoksille kollegan kanssa. Soitin jäi vielä hankkimatta, mutta liput saatiin heinäkuun alussa pelattavaan otteluun.
Nyt läksyjen kimppuun!
