Opiskelu ei ole tuottanut samanlaista iloa kuin aiemmin. Kun joutuu pinnistelemään ja ponnistelemaan eikä siltikään ymmärrä kaikkea, ilo katoaa ja epävarmuus tuo lisästressiä. Ryhmämme muut opiskelijat ovat olleet maassa huomattavasti pidempään ja siksi kielitaitoakin on ehtinyt karttua enemmän. Erilaisten lähtökohtiemme vuoksi emme ole vertailukelpoisia, mutta vertailulta on silti vaikea välttyä...
Tänään tavanomaisen koulupäivän sijasta koko koululla oli ohjelmassa "orientaatiokävely". Koulun eritasoiset japanin kielen opiskelijat oli jaettu ryhmiin yhdessä japanin kielen opettajiksi opiskelevien kanssa, joiden avustuksella suoritimme koulun ympäristössä pieniä tehtäviä. Lopuksi söimme yhdessä lounasta. Vaikka yritinkin keskustella japaniksi, huomasin ajatusten vaihdon nykyisellä kielitaidolla melko mahdottomaksi, ja tyydyinkin enimmäkseen kuuntelemaan japanilaisten puhetta. Kynnys ryhtyä puhumaan tuntuu vielä kovin korkealta ylittää...
Tämänpäiväinen ryhmämme: neljän japanilaisen lisäksi kuvassa on kaksi suomalaista sekä yksi saksalainen ja tunisialainen kielenopiskelija. Vasemmalla puolellani oleva tyttö osoittautui kristityksi, joka haluaa auttaa lähetystyöntekijöitä kielen opiskelussa!Suomesta tuli suruviesti: Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen, joka on lähettävä piirini, piirijohtaja on kuollut pitkällisen sairauden jälkeen. Saamme iloita siitä, että Raimo on päässyt perille Taivaan kotiin. Samalla on kuitenkin surullinen olo siitä, että tuttu ihminen on poissa. Saamme kätkeä läheiset rukouksiin.
Lähden huomenna tutustumaan kahden kollegaperheen työhön ja elämään Awajin ja Shikokun saarilla, palaan kotiin tiistai-iltana. Huomenna osallistun Sumoton seurakunnan lasten englanninkerhoon ja nuorten iltaan sekä sunnuntaina seurakunnan jumalanpalvelukseen, kaikissa tilanteissa musisoin. Koulutyön ohessa en ole pystynyt valmistautumaan tilanteisiin niin hyvin kuin tahtoisin, saa muistaa rukouksin!
Siunattua viikonloppua!
