Hiruzenissa ja Otsussa

Viimeinen "lomaviikko" on edennyt vauhdikkaasti. Maanantaina alkoi työalan retriitti Hiruzenissa, josta palasin eilen illalla. Ohjelma oli tiivis, eikä juuri antanut sijaa ympäristön lähempään tutkimiseen. Muutaman valokuvan sain sentään näpättyä komeista vuorista, jotka ympäröivät kylää ja leirikeskusta. Matkalla ajoimme lähes 20 vuoren läpi (kirjaimellisesti!), pisin tunneleista oli yli 4 kilometriä pitkä... Kokouksissa keskusteltiin tärkeistä työalan toimintaan ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Suunnitelmia saa muistaa rukouksin.

"Hiruzen bible camp" on norjalaisten lähettien perustama leirikeskus.

Länsi-Japanin ev.lut. kirkko, jonka palveluksessa Kansanlähetyksen lähetit työskentelevät, sai hiljattain uudeksi presidentikseen Tsukuda-sensein, jota Norjan lut. lähetysliiton "big boss" Hauge-sensei kuvassa tulkkaa. Saimme yhdessä norjalaislähettien kanssa kuulla presidentin tuoreet terveiset.

Työalan nuorimman tulokkaan, Aimi-vauvan, kastejuhlan jälkeen otettu suomalaisten ryhmäkuva. Kuvassa ovat mukana vieraat Suomesta ja Etiopiasta (Aimin isovanhemmat).

En väsy ihastelemaan komeita vuoria, jotka Hiruzenissa olivat vielä osittain lumen peitossa. Maisema ja leirikeskus toivat mieleen Suomen Lapin ja siellä rakkaan paikan, Äkäslompolon.

Minä ja Vuori.

Tänään ajelin Antin kanssa Otsuun vanhalle Jasukolle eli Japanin suomalaiselle koululle, joka on olennainen osa suomalaisen lähetystyön historiaa ja jo sen tähden näkemisen arvoinen. Lähes neljänkymmenen vuoden ajan lähettien lapset kävivät suomenkielistä koulua Jasukossa. Oppilasmäärän vähentyessä koulu jouduttiin viisi vuotta sitten lakkauttamaan. Fida eli helluntaiherätys on sen jälkeen ylläpitänyt siellä pienimuotoista toimintaa, mutta kesällä hekin lopettavat toimintansa ja rakennus luovutetaan japanilaisen päiväkodin ja koulun käyttöön. Vuosien saatossa koululle on kertynyt paljon suomalaisia kirjoja, joita kävimme tänään hakemassa Nishinomiyan kirkolle lasten ja aikuisten käyttöön. Oli hienoa nähdä omin silmin suomalaisten lähettien rakennuttama koulu- ja asuntolarakennus kauniilla Otsun maaseudulla.

Japanin suomalainen koulu eli Jasuko.

Koulun vanhassa kirjastossa kirjoja mukaan valikoi Nina, joka antaa suomalaislapsille suomen kielen tukiopetusta kunnes minä valmistun kielikoulusta ja otan opetuksen vastuulleni.

Viimeiset suomalaiset työntekijät eli Anna-Liisa, joka opetti kahta oppilasta, ja Paavo.

Aamulla tein pikaisen pyörälenkin läheiseen Shukugawa-joen puistoon ihailemaan kukkivia sakura- eli kirsikkapuita. Niiden kukinta kestää vain muutaman viikon, ja on täällä suuren juhlan aihe. Tapana on työpaikan väen ja ystävien kanssa käydä piknikillä sakuroiden juurella. Kauniit kirsikankukat muistuttavat japanilaisia elämän katoavaisuudesta. "Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen." Ps.90:12. Onneksi Jeesukseen uskovilla on toivo siitä, ettei elämä pääty kuolemaan: "Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä." 2.Kor.5:1.

Kukkivat hennon valkoiset puut muodostavat kauniin katon kävelytien yläpuolelle.

Vielä on muutama päivä aikaa hengähtää ennen maanantaina jatkuvaa kielikoulua. Tauko on tehnyt tehtävänsä, olo on levännyt ja virkistynyt. On ilo huomata, että odotan kieliopintojen pariin ja "normaaliin arkeen" paluuta.