---"On aamu taas ja kello kuusi, sängystäni ylös yritän. Kahvin juon ja juoksen kouluun niin kuin aina ennenkin. On täynnä ruuhkajuna perjantain, yksi miljoonista olen vain. Minne meillä on niin kiire? Kunpa tietäisin! Päivästä päivään suuri kello vain käy, ja pyörät pyörii eikä loppua näy, ja sielun täyttää huuto sammumaton: tätäkö elämä on? "---
Vielä pitäisi jaksaa opiskella kuukauden päivät kunnes loma alkaa. Kohonnut lämpötila ja uuden opiskelu jatkuvalla syötöllä väsyttävät. Kiitos rukoustuesta, joka on kantanut tähän päivään saakka, ja kantaa jatkossakin! Japanilainen kiire ja suorittaminen imaisee helposti mukaansa, vaikka yritänkin taistella vastaan... Täällä pitkät päivät ja ainainen "gambarointi" eli parhaansa tekeminen ovat hyveitä. Työnteko ja rahan kuluttaminen autoihin, tavaraan ja vaatteisiin näyttää olevan elämän tärkein sisältö. Eikö ole mitään enempää?
--- "Jos Luoja meitä vielä kuuntelet, jos meiltä silmiäsi peitä et, tule niin kuin tulit kerran, meidän keskellemme jää. Tule tähän hulluun kaaokseen, tule levottomaan sydämeen. Vain sinulla on valta karuselli pysäyttää."--- Kunpa Jumalan Pyhä Henki saisi kutsua ja puhutella ihmisiä niin, että he alkaisivat etsiä elämäänsä todellista sisältöä ja rauhaa!
Teimme tänään toisen visiitin entiselle Jasukolle eli Japanin suomalaiselle koululle, joka on nyt lopullisesti sulkenut ovensa ja siirtynyt japanilaisten käyttöön. Hain talteen arvokkaita suomalaisia opettajan oppaita ja muuta koulumateriaalia tulevaa opetustyötä varten. Samalla ihastelin kaunista vihreää maalaismaisemaa. Uskon, että olisin aikanaan viihtynyt opettajana Jasukolla oikein hyvin!
Veden peittämä riisipelto Jasukon lähellä.MGtH:kin on tänään lähtenyt "maaseutukierrokselle" majailtuaan ensimmäisen viikon täällä Nishinomiyassa ja konsertoituaan Koben alueen kirkoissa. Konsertit ovat menneet hyvin, ja huumori, keskinäinen yhteys ja Jumalan huolenpito ovat siivittäneet kiertuetta. Sami-kitaristi on kärsinyt kehkotulehduksesta, häntä voimme erityisesti muistaa rukouksin! Oli mukava pitää Tuire-tanssijaa vieraana ja tutustua häneen, vaikka päivärytmimme olivat erilaiset: Tuiren saapuessa iltamyöhään keikalta kotiin olin useinmiten jo nukkumassa, ja minun herätessäni aamulla varhain kielikouluun, Tuire jäi vielä nukkumaan. Tuiren läsnäolo ja muutamat keikat, joille pääsin mukaan, toivat kuitenkin piristysruiskeen arkeen.
