Heinäkuun puoliväliin saakka jatkuva sadekausi on alkanut toden teolla. Sen huomaa kohonneesta päivälämpötilasta (nyt +25-28 astetta) ja suuresta ilman kosteusprosentista. Kosteus jättää nihkeän tunnun iholle, eikä pyykki enää tahdo kuivua entiseen malliin.
Kuumimmaksi jaksoksi koulut onneksi sulkevat ovensa. Japanilaisia oppilaita kuormitetaan kuitenkin suurella määrällä läksyjä, jotka on tehtävä loman aikana. Mitä lomaa se sellainen on..? "Työmies on palkkansa ansainnut" sanoo Iso kirjakin! Itse toivon voivani lomalla irrottautua kielen opiskelun paineista. Olemme kaikki kielikoululaiset jo aika väsyksissä, mutta tsemppaamme toisiamme jaksamaan. Luokassamme nauru hersyy onneksi edelleen, mutta tiukka etenemistahti uuvuttaa. Joka päivä pitäisi jaksaa opetella uutta sanastoa ja kielioppia. Kanjeja eli sanamerkkejäkin tulee nyt päivittäin 3-4 kappaletta, tähän mennessä niitä on ehtinyt kertyä lähes 70, ja ne kaikki pitäisi osata! Se vaatii jatkuvaa kertausta ja mieliinpalauttamista. Mielekkäältä opiskelu tuntuu silti edelleen.
Tänään jaksoin taas hymyillä huomatessani, miten ihmiset tuijottavat "outoa ulkomaalaista". Täällä naiset pukeutuvat arkisin kuin olisivat juhliin lähdössä ja sipsuttelevat jalat lintassa korkokengissä. Olo on joskus kovin nukkavieru heihin verrattuna, mutta omassa ajattelussa käytännöllisyys ajaa muodin edelle. Ajattelun erilaisuus hiukan hymyilyttää myös suhtautumisessa aurinkoon: siinä missä länsimaalaiselle ruskettunut iho on kaunis, japanittarelle se on kauhistus. Maidonvalkea iho on heidän silmissään kaunis, ja sitä varjellaan kesäisin pukeutumalla peittäviin vaatteisiin, hansikkaisiin, hattuihin ja käyttämällä päivänvarjoja. Suuria aurinkorasvapulloja ei kaupasta löydy, sen sijaan ihoa valkaisevia voiteita löytyy runsain määrin.
On ollut päiviä, jolloin tuijotusta ja arvioivia katseita on ollut vaikea kestää. Silloin suljen silmäni (junassa) ja laulan mielessäni hengellistä laulua ja anon apua ylhäältä päin. Aina apu on annettu. Japanilaiset kutsuvat harvoin ketään kotiinsa, ja suhtautuvat epäluuloisesti jopa maanmiehiinsä. Todellisia ajatuksia ja tunteita ei paljasteta, vaan ne kätketään hymy-naamion taakse. Eilen oli taas hauska kohtaaminen lasten kanssa: osuin liikennevaloihin kahden noin 4-5 vuotiaan leikkikoululaisen kanssa, jotka olivat äitinsä seurassa palaamassa koulusta kotiin. Huomatessaan minut ulkomaalaiseksi he muitta mutkitta tervehtivät minua ja kysyivät mistä maasta tulin. Tervehdin ja kerroin hymyssä suin olevani suomalainen. Kunpa aikuisetkin ottaisivat yhtä avoimesti kontaktia!
MGtH:n kiertueelta on kantautunut ikäviä uutisia, että Sami-kitaristi on todella kipeä, ja on joutunut jättämään jo konsertteja väliin. Rukoillaan Samille terveyttä!
Siunattua keskiviikkopäivän jatkoa!
