sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Koulun "undookai" eli urheilutapahtuma

Kollegaperheen lapset käyvät japanilaista koulua. Se on raottanut minullekin ikkunaa japanilaiseen koulumaailmaan: kerran olen käynyt seuraamaassa oppituntia ja eilen koulun "undookaita" eli urheilutapahtumaa.

Taifuuni jäi kauas merelle ja jatkoi matkaa Tyynenmeren itäistä rannikkoa ylöspäin. Kotikulmilleni se ripsautti vain hiukan vettä ja nostatti tavanomaista navakamman tuulen. Urheilupäivä saatiin siis viettää kauniissa, puolipilvisessä säässä.

Yläasteen kentälle oli saapunut sankoin joukoin oppilaiden vanhempia ja isovanhempia seuraamaan ja ikuistamaan kameroin, kun oppilaat luokittain ja ikäryhmittäin esiintyivät vuorollaan. Yleisö seurasi esityksiä kentän laidalle levitetyiltä piknik-huovilta käsin. Taidokkaita voimisteluesityksiä oli harjoiteltu viikkokausia ja välillä seurattiin jännittäviä viestikisoja reippaan musiikin tahdissa. Lounastauolla perheet kokoontuivat syömään äidin valmistamia herkullisia obentoo-eväslounaita.

Ohessa päivän kuvasatoa:

Aluksi kaikki ala- ja yläkoulun oppilaat ryhmittyivät kentälle kuuntelemaan rehtorin puhetta.

Ohjelmassa saatiin seurata yläkoulun oppilaiden perusvoimisteluesityksiä...

...ja taitovoimistelua...

...sekä alakoulun oppilaiden esityksiä, tässä 2. luokkalaiset.

Ohjelmassa oli myös jännittäviä juoksuviestejä...

...vanhemmille oppilaille pariviesti jalat sidottuina toi hiukan lisähaastetta.

Välillä päästiin seuraamaan joukkueitten välisiä vauhdikkaita kisoja, tässä hännänryöstö jonomuodostelmassa...

...ja tässä isompien oppilaiden hurjannäköinen hatunryöstökisa.

Yläkoulun puhallinorkesteri tarjosi reippaan musiikin lisäksi taidokkaan shown.

Ja tässä meidän lounaamme, sushiravintolasta tilattuja ihania susheja!

Tänään säestin jumalanpalveluksen vaihteeksi Nishinomiyan kirkolla. Kirkkoon saapui vakiokävijöiden lisäksi kaksi hiljattain Japaniin saapunutta brasilialaista nuorta naista, jotka ovat etsineet kristillistä kirkkoa jossa käydä. He ihastuivat kovasti musiikkiin ja lauluihin, ja pyysivät lupaa saada videokuvata ensi kerralla. Onneksi joukossamme on portugalinkielentaitoinen Tiina, joka pystyi juttelemaan vielä japanin kieltä taitamattomien tyttöjen kanssa. Toivottavasti he tulevat jumalanpalvelukseen ensi viikollakin!

Uusi ystäväkirje on valmis ja kilahtanee postilaatikkoon jahka Sari-sihteerini ehtii sen postittaa. Siunausta uuteen viikkoon!