torstai 11. syyskuuta 2008

Natsubate

Pitkä, kuumankostea kesä on japanilaisille raskas. Se aiheuttaa monille sairauteen verrattavissa olevan uupumistilan, jolla on oma nimensä "natsubate". Natsubaten aiheuttama väsymys hiipii hiljalleen, ja on seurausta voimakkaista lämpötilavaihteluista siirryttäessä ilmastoiduista sisätiloista ulos, jatkuvasta hikoilusta ja sen aiheuttamasta nestehukasta sekä elimistön epätasapainosta, kun se yrittää epätoivoisesti säädellä lämpötaloutta. Vaikka sainkin paeta pahinta kuumuutta kuukauden päiviksi hiukan viileämpään ilmanalaan, lomanjälkeiset viikot kuumassa kotikaupungissa alkavat vaatia veronsa. Onko natsubate saamassa otteen minustakin..?

Tänään kouluun lähtiessä tunsin heikotusta ja lievää huimausta jo aamusta alkaen. Tapojeni vastaisesti ostin matkalta juoma-automaatista energiajuoman (tähän saakka olen sinnitellyt pelkällä vedellä) saadakseni elimistölle tärkeitä suoloja, jotka hikoillessa haihtuvat sukkelaan. Aamupuuroon olen lisännyt tavallista enemmän suolaa juuri tästä syystä. Juoma ei kuitenkaan sanottavasti kohentanut oloani. Tunnilla oli vaikea keskittyä opetukseen, eikä ajatus tahtonut kulkea. Vaikka nukuin kotiin palattuani päiväunet, olen edelleen väsynyt. Kun harjoittelin virsiä sunnuntain jumalanpalvelusta varten, tuntui nuottien seuraaminenkin lähes ylivoimaiselta.

Onneksi huomenna on perjantai! Yritän ottaa viikonlopun levon kannalta. Sunnuntaina on kuitenkin jännittävä päivä: HAT-Kobeen avataan Länsi-Japanin ev.lut. kirkon uusi työpiste, jonka avajaisjumalanpalveluksen säestän. Yhteislaulujen lisäksi olen luvannut laulaa yhden laulun, se on ensimmäinen kerta kun laulan Japanissa yksin japanin kielellä! Toivon, etten jännittäessäni lue hiraganoilla kirjoitettuja sanoja väärin ja ettei kieli mene solmuun japaniksi laulaessani... Rukoillaan, että väkeä voisi tulla paikalle jo heti ensimmäiseen kokoontumiseen!

Vaikka syyskuu onkin Japanissa vielä kuuma, joitakin syksyn merkkejä on silti havaittavissa. Yölämpötila laskee jo 23-25 asteeseen ja se alkaa tuntua ihanan viileältä! Niin viileää ei kuitenkaan vielä ole, että pipoa tai karvahattua sekä talvisaappaita tarvitsisi - kuitenkin niitä näkee jo nuorten, muotitietoisten naisten yllä yhtä aikaa T-paidan ja minishortsien kanssa... Enää ei ulkoa kantaudu myöskään semin läpitunkevaa siritystä, ne ovat konserttinsa tämän kesän osalta päättäneet. Mikä helpotus, sillä niiden ääni on uskomattoman kova! Nappasin Nojirissa kuvan kuolleesta semistä, ja liitän mukaan kuvan toisestakin paikallisesta ötökästä. Täällä lasten harrastuksena on kerätä ötököitä (eläviä) ja pitää niitä lemmikkeinä. Minä tyydyn ulkosalla ihastelemaan rikasta eläinmaailmaa ja kaunista luontoa. :)



"Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä. Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!" Ps.92:5-6

Siunattua viikonloppua!