Kauhajoen koulusurmista on uutisoitu maailmanlaajuisesti, myös täällä Japanissa. Pahuus rehottaa kaikkialla, eikä omaa sydäntään kauempaa tarvitse etsiä. Vanhaa intiaaniviisautta lainaten: meissä jokaisessa asuu valkoinen ja musta koira, jotka taistelevat keskenään. Kumpi voittaa? Se, jota ihminen ruokkii enemmän. Kesällä tapahtui Japanissakin käsittämätön veriteko. Nuori mies ajoi auton keskelle väkijoukkoa Tokion kuuluisalla ostosalueella ja hypättyään ulos autosta alkoi riehua silmittömästi veitsen kanssa, useita sivullisia kuoli. Kuulusteluissa mies kertoi turhautuneensa elämään ja "halunneensa tappaa". "Herra armahda, Kristus armahda! Katso meitä, suo pimeyteen valoa!"
Kobessa on pieni pala Turkkia. Kielikouluni lähellä sijaitsee pieni moskeija, ja moskeijan vieressä pieni turkkilainen ravintola, jossa kävin kielikoulukavereideni kanssa juhlistamassa nykyisen, puoli vuotta kestäneen kurssin päättymistä (uusi kurssi alkaa viikon päästä). Jos on japanilainen ruoka hyvää, niin kyllä on turkkilainenkin! Söimme herkullista tomaatti-kasvis-kana -keittoa ihanan leivän kera. Kokki (aito turkkilainen) todella ansaitsi ruokailun päätteeksi lausuttavat sanat "gochisoosama deshita", vapaasti käännettynä "olipas hyvää". Suomalaisen mainoksen lausahduksessa "hyvä ruoka, parempi mieli" on kyllä jotain perää... Ruokailun jälkeen kävimme vielä läheisessä ulkomaalaiskaupassa, jonka täyteenahdetuilta hyllyiltä löytyy sellaisia "aarteita" kuin puurohiutaleita, mysliä ja näkkileipää, täydentämässä kotivarastoja. Nuori naismyyjä näytti ilahtuneelta nähtyään meidät "pitkästä aikaa", ja huomasi jopa minun leikkauttaneen hiuksiani. Usein hämmästyn sitä, miten tarkkasilmäisiä japanilaiset ovat!
