Sain kuluneella viikolla hoidettua monta "hoidettavien asioiden listalla" ollutta asiaa, josta jäi hyvä mieli. Tavallisena koulupäivänä kun ei aikaa eikä voimia riitä juuri mihinkään ylimääräiseen läksyjen ja kotitöiden ohessa.
Eilen kävin yhdessä monen muun seurakuntalaisen kanssa Osakassa kuuntelemassa "Australian Chamber Orchestra":n konsertin. Musiikki on yksi ihmeellinen Jumalan ihmiselle antama lahja. Taidokas soitto teki vaikutuksen ja kosketti tunnetasollakin. Konsertin jälkeen kymmenien metrien pituinen jono kiemurteli konserttitalon takaovelle saamaan esiintyjiltä nimikirjoituksen - moista fanikulttuuria klassisen musiikin saralla ei löydy mistään muualta kuin Japanista!
Tänään on ollut harmaa ja raskas päivä niin sään kuin mielialan osalta. Koti-ikävä nostaa aina välillä päätään, ja tänään on ollut silmänurkka kosteana moneen kertaan. Kaipaan läheisiäni, ympäristöä jossa ymmärrän kaiken kuulemani, kotoisia ruokia ja ylipäätään kaikkea tuttua. Kielitaidottomuus turhauttaa ja masentaa, miksi oppiminen käy niin hitaasti? Ja kuitenkin kun katson taaksepäin kuluneisiin kuukausiin, huomaan, miten paljon olen edistynyt lähtötilanteesta. Olen siis jälleen kerran kärsivällisyyskoulussa!
