Tänään tulee täyteen 8 kuukautta Japanissa, pisin aika, jonka olen yhtäjaksoisesti ollut ulkomailla. Koko tämän ajan olen onnistunut sinnittelemään ilman "meishiä", jota vailla Japanissa ei voi työskennellä ainakaan lukemieni opaskirjojen mukaan. No, onneksi vasta kerran olen törmännyt tilanteeseen, jossa minulle ojennettiin käynti-/nimikortti, ja jouduin valitellen kertomaan, ettei minulla vielä ollut omaa korttia. Tänään kuitenkin voin lapsenomaista ylpeyttä tuntien paljastaa, että minullakin on nyt meishi!Olen siksi erityisen ylpeä, että tein oman korttini alusta loppuun saakka itse. Sain muutaman kortin malliksi, ja niiden avulla sommittelin oman korttini ulkoasun (valmista Publisherin korttipohjaa hyödyntäen), käänsin kortin tiedot japaniksi (kanjien kanssa sai hetken taistella...), hankin tulostuspaperia ja tulostin ensimmäiset uunituoreet korttini.
Meishi siis ojennetaan kunnioittavasti kaksin käsin henkilölle, jolle esittäydytään. Kortti sisältää nimen ja yhteystietojen ohessa firman nimen ja henkilön tittelin, jotka erityisesti business-maailmassa ovat tärkeitä. Oma korttini kertoo minun olevan FLM:n ja Länsi-Japanin ev.lut. kirkon palveluksessa työskentelevä lähetystyöntekijä. Kortti vastaanotetaan yhtä kunnioittavasti kuin ojennetaan ja luetaan antajan nähden sekä talletetaan huolellisesti pieneen säilytyslaatikkoon.
Tuskin maltan odottaa kenelle saan ojentaa ensimmäiseksi oman korttini!
