Suomessa on valittu uudet edustajat paikallishallintoon. Täälläkin lähestyvät jonkin sortin vaalit. Ehdokkaan kuvalla ja numerolla varustettuja mainoslehtisiä on alkanut tipahdella postilaatikkoon, ja tänään asemalla erään ehdokkaan tukijoukot tervehtivät kaikkia ohikulkijoita kohtelian kumarruksin ja hyvän huomenen toivotuksin samalla kun ojensivat ehdokasta mainostavan lehtisen. En ole vielä koskaan päässyt käymään tavaratalossa aamulla sen avaamishetkellä. Silloin kaupan työntekijät hiukan vastaavaan tapaan ryhmittyvät oven taakse kunniakujaan vastaanottamaan kumarruksin ja tervehdyksin päivän ensimmäisiä asiakkaita. Muulloinkin aina kun uusi asiakas astuu kauppaan, kaikki myyjät tervehtivät häntä kuuluvin "irasshaimase" eli tervetuloa-huudoin. Tässä ylenpalttisen huomion kohteena olossa on ujolla suomalaisella ollut totuttelemista. :)
Viikonlopun huveihini kuuluu netti-TV:stä katsoa erään suomalaisen viihdeohjelman uusin jakso. Ohjelmassa kaksi perhettä saa tehtävähaasteen, viikon aikaa harjoitella, ja jos haaste studioyleisön edessä suoritetaan hyväksytysti, tiedossa on muhkea palkinto. Tällä kertaa perheen isä sai haasteen opetella 40:n kanji-merkin luku- ja kirjoitustapa. Ei mikään mahdoton tehtävä, mutta haastava kuitenkin. Täällä koulussa uusia kanji-merkkejä on opeteltu 4 kanjin päivävauhtia eli viikossa kanjeja kertyy 20. Kun jokaiseen merkkiin liittyy kuitenkin useita eri lukutapoja ja yhdistelmiä muiden merkkien kanssa, todellinen lukumäärä lähes tuplaantuu. Kanjit ovat olleet minulle melkoinen haaste kieliopin ja sanaston opiskelun ohessa. Vaikka tämänpäiväinen kanji-testi meni hyvin, se paljasti seikan, jonka jo etukäteen tiesinkin: kirjoituspuoleni on jäänyt lukemista heikompaan osaan. Vaikka tunnistan kanjin nähdessäni sen, en välttämättä osaa sitä ulkomuistista kirjoittaa - työmaata siis riittää jatkossakin! Uusi testi on tiedossa ensi viikolla, sitä kohden siis...
Oi miten iloiseksi tulin tänään käydessäni iltahämärissä postilaatikolla: siellä odotti useampi kirjekuori Suomesta! Postia olen aiemminkin saanut harvakseltaan (suurkiitos kaikille jo aiemmin minua muistaneille ja ilahduttaneille!), mutta tänään sain osakseni sellaisen yhtäaikaisen muistamisryöpyn, että koin sanoinkuvaamatonta iloa ja kiitosta. Suurkiitos mamma, Tiirat, Kujanpäät, Paula (jälleen kerran) sekä Vimpelin seurakunnan päiväkerhon väki, joiden käsialaa kuvan kärpässienet ovat! Kiitos myös Kajaanin lähetyspiirin väelle aiemmin lähettämistänne puolukoista, myös ne toivat rakkaan syksyisen suomi-tuulahduksen valokuvan muodossa.
Suomen siirryttyä talviaikaan, täällä Japanissa eletään nyt 7 tuntia edellä Suomen aikaa, Japanissa kelloja ei siirretä. Täällä on ilta, kun Suomessa on vasta päivä puolessa!
Sydän on täynnä iloa ja kiitosta! Huolenpidostanne ja myötäelämisestänne kiittäen! Siunausta itsekunkin viikkoon!
