Tänään koulussa pohjustimme maanantaina alkavaa Raamatun sanaston opiskelua. Perehdyimme japanin kielen kaikkein kohteliaimman kielen, jolla puhutellaan itseä iältä ja asemalta ylempänä olevia ihmisiä, verbimuotoihin, joita käytetään myös Raamatussa Jumalasta ja Jeesuksesta puhuttaessa. Tähän saakka olemme opiskelleet vain tavallista kohteliasta kieltä ja hiukan tuttavallista kieltä. Japanin kielen oppimisen haasteena eivät siis ole pelkästään suomen kielestä poikkeavat tavu- ja sanamerkit vaan myös kielen eri kohteliaisuustasot. On tärkeää hallita eri tasot ja tietää, ketä puhutellaan milläkin kielellä! Työmaata riittää...Tähän saakka japaninkielisen Raamatun lukeminen on tyssännyt juuri kohteliaiden verbimuotojen osaamattomuuteen ja lukemisen hitauteen (jumalanpalveluksessa olen lukenut päivän tekstit suomenkielisestä Raamatusta). Ei-kristitty miesopettajamme oli tutustunut Raamattuun ja poiminut sieltä esimerkkilauseita, joissa kohteliaita muotoja esiintyi. Siinäpä yksi rukousaihe, että opettaja voisi jatkossakin tarttua Raamattuun ja että se saisi puhutella häntä!
Viikko on sujunut vaihtelevissa merkeissä. Japanilaisen sanonnan mukaan "syyssää on yhtä vaihteleva kuin naisen mieli". Vaikken mielestäni erityinen tunneihminen olekaan, on viikon tunnekirjoni vaihdellut vuoroin ilosta suruun, vuoroin väsymyksestä ja epätoivosta uuteen nousukiitoon. Vaikka välillä tekee mieli vetää verhot ikkunan eteen ja kätkeytyä ulkomaailmalta, olen patistanut itseäni liikkeelle koulun jälkeen, ulkoilemaan ja ostoksille. Jos jään tuijottamaan itseeni ja vajavuuksiini, masennun. Jos annan ajatuksissani liian suuren sijan asioille joita kaipaan tai jotka ärsyttävät (ja niitähän vieraassa kulttuurissa eläessä aina riittää), ruokin kielteisyyden ja pahan olon kierrettä. Mikä siis avuksi?
Vaikeat hetket ajavat onneksi oikean avun lähteelle, etsimään lohtua ylhäältä päin. Jumala kyllä kestää vuodatukseni ja tunteenpurkaukseni, ja Hän on luvannut antaa avun niille, jotka sitä häneltä etsivät! Jaksamisen kannalta päivittäiset raamatunluku- ja rukoushetket ovat elintärkeitä, jotta Jumala saa niiden välityksellä hoitaa ja rohkaista. Unohtaa ei myöskään sovi puolestani lausuttuja esirukouksia sekä saamiani viestejä ja kuulumisia kotimaasta, niistä suurkiitos!
Iloitsen viikonlopusta, ja toivon, että osaisin oikeasti rentoutua. Vaikka yritän olla stressaamatta liikaa kieliopinnoista, japanilaisen yhteiskunnan ahkeroinnin ihannointi ja ainainen "ganbarointi" eli itsensä ylittäminen vaanii taustalla. Sunnuntaina olen säestysvastuussa Nishinomiyan kirkolla.
Levollista viikonloppua!
PS. Toivottavasti tekstit avautuvat jatkossa kaikilla koneilla. En valitettavasti osaa korjata vikaa aiempien tekstien osalta.
