Eilen iltapäivällä jahka olin levähtänyt hetken palattuani jumalanpalveluksen jälkeen kotiin, pyöräilin kollegaperheen luokse piirakkatalkoisiin. Olimme luvanneet leipoa karjalanpiirakoita kielikoulumme tämänpäiväistä basaaria varten. Tuskin olisin yksin lähtenyt piirakoita väsäämään, mutta Susu-kollegan ja Iida-apulaisen kanssa muodostimme hyvän tiimin, jolla piirakat saatiin yhteistyöllä valmiiksi. Aikaa 80 piirakan tekoon kului silti 3 tuntia! Lopuksi maistelimme itse uunituoreita kotimaisia herkkuja ja olimme sangen tyytyväisiä aikaansaannoksiimme.Tänään normaalin koulupäivän sijasta ajoimme piirakat ja hiukan suomi-rekvisiittaa mukanamme koululle ja levitimme myyntiartikkelimme ulos koulun edustalla olleelle pöydälle odottamaan asiakkaita. Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu, että paikalla ollaan hyvissä ajoin ennen varsinaista h-hetkeä varmistamassa mahdollisimman hyvät paikat tai ostoasetelmat. Innokkaimmat olivat nytkin ryhmittyneet jonoon jo hyvissä ajoin ennen basaarin alkamisajankohtaa.
Paluumatkalla poikkesimme vielä Ikeaan ostoksille. Lähtiessämme auton ovi raapaisi vahingossa viereisen auton kylkeä. Japanissa auton käyttöikä on huomattavan lyhyt ja pieniä kolhuja tulee kapeilla kaduilla ja vilkkaassa liikenteessä paljon. Jäimme silti odottamaan auton omistajaa selvittääksemme tapahtuneen vahingon. Onneksi omistaja - nuori mies - ei ollut pienestä naarmusta moksiskaan, vaan asia ratkesi anteeksipyynnöllä, ja omistaja oli selvästi vaikuttunut rehellisyydestämme. Pahimmassa tapauksessa vastassa olisi saattanut olla vihainen omistaja ja iso lasku. Hiljaisiin rukouksiimme kuitenkin vastattiin! Japanilaisittain "yokatta" eli mikä helpotus, ja kiitos Herralle!
