Eilen vietimme Tiinan kanssa mukavan päivän Kivirantojen kotona. Juhlimme Antti-isän syntymäpäivää sekä minun Japaniin saapumistani ruokailun ja yhdessäolon merkeissä. Muutama hengähdyspäivä on tehnyt hyvää. Olen vielä puolikuntoinen, mutta flunssan terävin kärki on jo taittunut. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta on hyvä olla täällä. Huomenna yritän keskittyä japanin kielen opintoihin.
Kiitos rukouksista! Käynti shintotemppelissä muistutti tänään taas erittäin konkreettisesti miksi täällä ollaan!
Kivirantojen kotona juhlakahveilla. Tuliaisiksi tuomani suomisalmiakit menivät hyvin kaupaksi. ;)
Paikallinen sushi-baari, joka sunnuntaina oli täynnä ruokailijoita - saimme odottaa pöytää n. 40 minuuttia. Liukuhihnalla on tarjolla erilaisia sushilautasia, joista ruokailijat nappaavat mieleisensä, yksi lautanen maksaa aina 100 jeniä (n. 70 senttiä). Tyhjät lautaset pudotetaan pöydän päässä olevaan palautusluukkuun, josta voi seurata oman laskun kertymistä. Kun on syöty riittävästi, tarjoilija kutsutaan paikalle ja hän varmistaa laskun loppusumman. Kätevää!
Puikoilla eli hasheilla syöminen on vielä hiukan kömpelöä, mutta sushi maistui minullekin vihreän teen kera, joka on yleinen ruokajuoma. Omissa susheissani täytteenä riisin lisäksi salaattia, majoneesia, sipulia, tonnikalaa, lohta, naudanlihaa, kananmunaa. Sushi on siis paljon muutakin kuin raakaa kalaa!
Yksi lukuisista shintotemppeleistä läheisellä Rokkoo-vuorella. Uutena vuotena temppeli oli tupaten täynnä väkeä, mutta paikalla oli nytkin ihmisiä herättelemässä kellonsoitolla nukkuvia jumalia kuulemaan heidän pyyntöjään...
Maisema temppelin näköalatasanteelta, taustalla häämöttää Osaka-Nishinomiyan suurkaupunkia (kuvassa Tiinan kanssa).
Ja tässä maisema kohti "kotia" eli Nishinomiyaa. Asuntoni sijaitsee rannan tuntumassa rauhallisella paikalla ja on iso kiitosaihe!
