Perjantai-ilta on jo kallistumassa yöksi, kun Suomessa vasta laskeudutaan viikonlopun viettoon seitsemän tunnin viiveellä. Uni painaa silmäluomia kiinni, mutta radio Deitä kuunnellessani kirjoitan vielä tämän päivän tapahtumista ja tunnelmista.Aamulla uskalsin ensimmäistä kertaa viedä roskat ulos - uskomatonta mutta totta! Japanissa asia ei ole yhtä yksinkertainen kuin Suomessa: täällä jäteastioita ei ole, vaan tietyt roskat jätetään määräpäivinä talon edustalle, josta ne korjataan talteen. Kesti aikansa ennen kuin jaksoin paneutua siihen, miten roskat täytyy lajitella ja milloin n
e viedään ulos. Oheinen kuva selventänee asiaa ja sitä, että tarvitsin myös japanin kieltä taitavan Jukan apua ohjeen selvittämiseen. Nyt ohjeet on kirjoitettu selkokielellä muistiin, joten täst edespäin roskahuoltoni toiminee hiukan paremmin... :)
e viedään ulos. Oheinen kuva selventänee asiaa ja sitä, että tarvitsin myös japanin kieltä taitavan Jukan apua ohjeen selvittämiseen. Nyt ohjeet on kirjoitettu selkokielellä muistiin, joten täst edespäin roskahuoltoni toiminee hiukan paremmin... :)Kielikoulumatkalle sain seuraa Kivirannoista, joilla näin perjantaisin on japanin kielen tunnit samaan aikaan (vaikkakin eri ryhmässä) kanssani. Poljimme pyörillä Nishinomiyan asemalle, jonne jätimme pyörät maksulliseen pyöräparkkiin. Täällä sekä auto- että pyöräparkkipaikat ovat kortilla! Auton voi hankkia vain, jos pystyy osoittamaan, että sille on olemassa valmiina parkkipaikka. Kun ihmisiä on niinkin paljon kuin Japanissa (127 miljoonaa), asia on ihan ymmärrettävä. Tilaongelman ratkaisemiseksi japanilaiset ovat kehittäneet kerrosparkkipaikat ja -talot, joissa autot nostetaan hissillä päällekkäin. Aika uskomatonta!
Jaksoin päivän
tunnit paljon eilistä paremmin. Uutta sanastoa tuli tänäänkin niin paljon, että viikonloppunakin on syytä kerrata sanoja. Koulun jälkeen hankimme käyttööni työpuhelimen, ja menimme lounaalle Pihkaloiden kotiin. Koben raamattukoulussa opettava Jorma-sensei kierrätti minut koululla, jonka katolta avautui upea näkymä Osakan lahdelle.
tunnit paljon eilistä paremmin. Uutta sanastoa tuli tänäänkin niin paljon, että viikonloppunakin on syytä kerrata sanoja. Koulun jälkeen hankimme käyttööni työpuhelimen, ja menimme lounaalle Pihkaloiden kotiin. Koben raamattukoulussa opettava Jorma-sensei kierrätti minut koululla, jonka katolta avautui upea näkymä Osakan lahdelle. Palasin yksin junalla takaisin Nishinomiyaan, ja olin hyvin helpottunut, kun lopulta löysin pyöräni suurelta asemalta. Poljin kodin kautta ja jatkoin matkaani Marunaka-tavarataloon, jossa on edullinen 100 jenin kauppa (kaikki tuotteet maksavat 100 jeniä). Löysin sieltä pientä kodin tilpehööriä. Kaupat ovat meluisia, taustamusiikki soi kovalla, ja ainakin minä väsähdän siinä ympäristössä nopeasti. Japanilaisten suurta huvia ja ajanvietettä on shoppailu. Myyjät kohtelevat asiakasta hyvin kunnioittavasti, lähes kuin jumalaa eli "kamisamaa", ja minäkin sain monta kertaa kuulla "irasshaimase" eli tervetuloa kohteliailla kumarruksilla höystettynä.
Huomenna taidan pitää täydellisen kotipäivän. Ihanaa, kun on viikonloppu!