keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Se toimii, se toimii, se antaa mulle voimii!

Lainaan otsikossa vanhaa Lasse Heikkilän laulua ilmaistakseni iloni siitä, että olen viimein saanut nettiyhteyden kotiini! Päivään on mahtunut monta muutakin mukavaa asiaa. Heti aamusta tuotiin huonekaluliikkestä kalusteita kotiini, loput huonekalut tulevat ensi viikolla. Siihen saakka jatkan futon-patjalla lattialla nukkumista... :) Viime vuosina uusia lähettejä on tullut Japaniin niin paljon, etteivät vanhat kalusteet enää riitä, vaan uusia on hankittava tilalle!

Aamupäivällä kävimme kentän varaesimiehen kanssa avaamassa minulle postiin tilin, jolta voin itse hoitaa juoksevia maksuja kuten sähkö, vesi ja kaasu. Katsoin vierestä, kun Pihkala-san täytti melkoisen määrän papereita puolestani ja minun osakseni jäi vain allekirjoittaa paperit. Vielä en omista omaa leimasinta, jolla japanilaiset "allekirjoittavat" asiapaperit länsimaisen nimikirjoituksen sijasta.

Iltapäivän opiskelin jälleen kieltä, näin alkajaisiksi kaksi tuntia kerrallaan. Minä ja tammikuussa Japaniin tullut norjalainen Jorunn olemme ryhmän ainoat opiskelijat, joten opetus on yksilöllistä ja tehokasta. Opetusmetodina on ryhmäopetus eli yhden opettajan sijasta meitä opettaa kolme eri opettajaa vuorollaan. Vaihtelevaa ja monipuolista! Sen verran tunnilla joutuu pinnistelemään, että päänsärky on usein iltojeni seuralainen, vaikka tunnit mielekkäitä ovatkin. Uutta sanastoa tulee valtavasti joka päivä, eivätkä aivot vielä pysty prosessoimaan kaikkea kuulemaansa yhdellä kertaa.

Illalla lähdin Vänskän Jukan, Kukka-Maarian ja pikku-Matildan sekä Tiinan seurassa syömään. Pääsin jälleen maistelemaan lisää japanilaista ruokaa eli paistettuja nuudeleita joiden seassa oli mm. mustekalaa, maistui (yllättävän) hyvältä. Erikoisuuksiin kuului, että tarjoilija valmisti tilaamamme ruoan pöydässä silmiemme alla.

Tarjoilija työssään valmistamassa tilaamamme ruokaa pöydän päällä olevalla levyllä.

Tänään on ollut talven (toistaiseksi) kylmin päivä. Aamulla sisälämpötila oli 11 astetta ja ulkona lämpöasteita oli vain muutama. Päivällä taivaalta sateli lumihaituvia. Kumma kyllä olen oppinut tulemaan toimeen kylmyyden kanssa. Ofuro-kylvyt lähes joka ilta ovat kuuluneet japanilaiseen tapaan minunkin ohjelmaani, jotta ennen nukkumaanmenoa saisin kehoni ja varpaani lämpimäksi. Pieni haikeus kaihertaa mielen pohjalla, kun ajattelen koti-Suomea, mutta samalla olen kiitollinen saadessani opetella elämään täällä Japanissa. Monella tapaa koen oloni levolliseksi ja että olen oikeassa paikassa. Kiitos rukouksista!

Nuoremmat Vänskät, jotka tuuraavat maaliskuun loppuun asti kotimaanjaksolla olevia Seppo ja Vuokko Vänskää. Jukka on asunut lapsuutensa Japanissa ja puhuu erinomaisesti kieltä, hän oli suureksi avuksi etsiessäni huonekaluja asuntooni. Kukka-Maaria on lähtöisin Vaasasta kuten minäkin. :)