Muitakin "mokia" riittää kyllä. Ostin kaupasta NELJÄ riisikuppia, kun niitä olisi pitänyt ostaa VIISI. Luku neljä muistuttaa japanin kielen sanaa kuolema, joten mitään ei KOSKAAN osteta neljää kappaletta. No, onneksi minä en ole taikauskoinen...
K
ylvin ofurossa (japanilainen kylpy, löytyy joka kodista) kuin suomalaisessa ammeessa, vaikka ofuroon mennään aina PESEYTYNEENÄ. Kylpyvedessä vain lillutaan ja lämmitetään keho lämpimäksi. Yleensä koko perhe kylpee samassa vedessä, ensin isä, sitten lapset ja viimeisenä äiti. Aluksi ajattelin, että onpa melkoista vedentuhlausta laskea kylpyvesi joka ilta, mutta koettuani japanin talven on ymmärrykseni avartunut, ja olen itsekin lähes joka ilta nauttinut ofuron lämmöstä.Kiireessä olen tassutellut sisällä kengät jalassa (vai
n kotioloissa), vaikka kengät pitäisi ehdottomasti RIISUA heti eteissyvennyksessä eli genkanissa ja jättää valmiiksi menosuuntaan päin käännettyinä odottamaan jalkaan pukemista. Nauhakengillä ei siis kannata tulla Japaniin! Omat talvikenkäni valitettavasti sattuvat olemaan nauhalliset...Koulussa tunnilla kehkeytyy monta hauskaa hetkeä: kerran sekoitin tavut ja sanoin "shotokan" kun piti sanoa "toshokan" eli kirjasto. Norjalaiselle Jorunnille taas on tuottanut sekaannusta sana "omoshiroi" eli mielenkiintoinen, hänen suustaan sana tulee usein ulos muodossa "omoroshii". Tunnilla on siis hymy herkässä! :)
Ajoin kerran junalla kotiin palatessani asemani ohi, kun lepuutin japanilaiseen tapaan silmiäni turhan rennosti. No, ei kuin ulos junasta seuraavalla asemalla ja takaisin seuraavalla junalla, aikaa ei hukkaantunut viittäkään minuuttia. Junilla liikkuminen on tosi kätevää!
Välillä (lue: lähes jatkuvasti) sitä todella tuntee olevansa kuin "norsu posliinikaupassa", kun ei ole varma siitä, mitä sanoa missäkin tilanteessa ja kuinka syvään kumartaa. Nauru helpottaa hämmennystä - ja kaiken lisäksi pidentää ikää. :)
