Kesän kaikuja

Sain uuden ystäväkirjeen "uunista ulos", joten on aika päivittää kuulumisia myös blogiin. Palasin viime viikolla Japaniin. Sää on edelleen kesäisen kostea ja kuuma, yli +30 astetta, ja siihen on ollut totuttelemista aikaeron lisäksi. Vaikka kaksi kuukautta Suomessa vanhempien katon alla sujui hyvin ja nautin yhdessäolosta, oli silti ihana palata omaan kotiin. Naapuri oli poissaollessani huolehtinut postilaatikkoni tyhjentämisestä, ja kävin kiittämässä häntä ja annoin vaivanpalkaksi puisen pannunalusen ja suomalaista suklaata. Muillekin tutuilleni ja seurakuntalaisille olen varannut pieniä tuliaisia paikalliseen tapaan.

Vaikka viikko-ohjelma pyörähtää käyntiin vasta tällä viikolla, työtä ja valmisteltavaa on riittänyt. Lähetin työhön sisältyy paljon toimistotyötä, ja tietokone on tärkeä työväline. Koin lomalla takaiskun, kun vanha läppärini hajosi. Uuden koneen myötä jouduin asentamaan ohjelmia uudestaan, ja se on tiennyt lisätyötä ja tuskastumista, kun asiat eivät aina mene kuin Strömsössä. :) Uuden ystäväkirjeen ulkoasunkin kanssa minulla oli suuria vaikeuksia, mutta sitkeän väännön jälkeen sain kaiken entiseen kuosiin, ja reipas Sari-sihteerini on jo postittanut kirjeen eteenpäin.

Ihanat lähettisihteerini Sari ja Paula huolehtivat kirjeideni postituksesta.

Olen kiitollinen tukijoukoista Suomessa, lähettisihteereistäni, lähettäjäjoukosta sekä perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Ehdin tavata pientä joukkoa  heinäkuussa, kun osallistuin Kansanlähetyspäiville ja muutamaan lähetystilaisuuteen. Niiden lisäksi vierailin rippikoululeireillä ja toimin emäntänä kahdelle japanilaiselle suomen kielen opiskelijalle, joihin olen tutustunut työssä Nishinomiyan seurakunnassa.

Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä.

Lähetysseurat Kajaanissa.

Rippileirillä Vaasassa. Japanissa paljon käytetty "djanken" eli kivi-paperi-sakset luontuu hyvin suomalaisiltakin!

 

Elokuussa sain hengähtää ja nauttia Suomen kesästä ja ajasta läheisten seurassa syntymäpäivineen ja juhlahetkineen. Yksinäisyys ja ero läheisistä tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta, ja siinä on yksi syy miksi harkitsen kotimaahan jäämistä, kun toinen työkauteni päättyy ensi kesänä. Jätän tulevaisuuteni, läheiseni sekä työn ja elämän Japanissa Taivaallisen Isän huolenpidon ja johdatuksen varaan. 

Vaikka kalenteri näyttää täydeltä, olen innoissani siitä, mitä kaikkea syksy pitää sisällään. Siitä lisää myöhemmin, kiitos rukouksistanne!

Sadekaudesta Suomen suveen

Matkalaukut on pakattu, koti siivottu ja ripoteltu täyteen kosteudenkerääjiä, naapuri lupasi ystävällisesti tyhjentää postilaatikkoni poissaollessani - kaiken pitäisi siis olla kunnossa kahden kuukauden Suomen jaksoa varten! Kostean sadekauden keskeltä onkin mukava vaihtaa Pohjolan hieman kuivempaan ilmanalaan.

Seurakuntien toimintapiirit ja raamattukoulun musiikkitunnit ovat kesätauolla heinä-elokuun. Jumalanpalvelukset pyörivät paikallisin voimin lähettien ollessa lomalla. Tauko tekee hyvää, ja syksyllä on mukava palata jatkamaan tutuksi tullutta viikko-ohjelmaa ja vastuutehtäviä. Heinäkuuksi riittää vielä työtä kotimaassa seurakunta- ja piirivierailujen ja niiden valmistelun merkeissä. Ennen Suomeen lähtöä ehdin tavata ystäviäni ja hankkia mittojen mukaan tehdyn yukatan eli kesäkimonon.

Mata ne! Siunattuja kesäpäiviä!

Jo joutui armas aika

Tänään Suomessa vietetään koulujen päättäjäisiä. Huomenna HAT-Koben seurakunnan jumalanpalveluksessa soitan rakkaan Suvivirren alkusoittona, tapa jota olen noudattanut usean vuoden ajan. Vaikka monet suomalaiset juhlapäivät jäävät ulkomailla asuessa vähemmälle huomiolle, on asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä ja joista haluaa pitää kiinni.

Katson netin välityksellä YLE:n uutislähetyksen lähes päivittäin. Uutisessa, joka käsitteli Saksassa asuvia turkkilaisia, haastateltiin miestä, joka kertoi Saksassa ollessaan olevansa identiteetiltään turkkilainen ja Turkissa käydessään saksalainen. Niin on varmasti omalla kohdallakin; Japanissa koen vahvasti olevani suomalainen ja Suomessa ollessa Japanissa omaksuttujen asioiden merkitys korostuu.

Ajisai eli hortensia kukkii parhaillaan. Japanissa kauniista kukista saa nauttia ympäri vuoden.

Toukokuu vilahti ohi ilman, että olisin kirjoittanut mitään - pahoitteluni siitä. Nyt en tiedä mistä päästä aloittaisin, kerrottavaa riittäisi, mutta kuvailen vain lyhyesti pääkohtia. Huhtikuu oli stressaava työnkuvan muutoksineen ja uusine vastuutehtävineen. Nyt on jännitys jo lauennut ja viikkorytmiin tullut taas rutiinia, tosin aina tuntuu riittävän uusia haasteita.

Edellisviikolla Raamattukoulun musiikkitunneille osallistui vakituisten opiskelijoiden lisäksi lähialueen seurakuntien työntekijöitä osana virkistystapahtumaa. Opiskelijoiden ottaessa vastuuta ohjelmasta siitäkin haasteesta selvittiin. Olen nauttinut yhteisistä lauluhetkistä ja saanut lisää varmuutta omaan ohjaajan rooliin. Kun joutuu ponnistelemaan, tapahtuu kasvua ja kehitystä, ja olen ottanut aimo harppauksia eteenpäin heittäytymiskyvyssä ja japanin kielellä toimimisessa.

Vielä tämän kuun loppuun saakka kierrän sunnuntaisin kolmea seurakuntaa säestämässä jumalanpalveluksen. Nishinomiyassa olen kerran kuussa vastannut pyhäkoulusta, ja sekin on ollut uusi, mielekäs haaste. On iloinen asia, että seurakunnassa on lapsiperheitä, ja pyhäkouluun osallistuu säännöllisesti 5-8 lasta.

Lapsityötä teen myös Awajin seurakunnassa, jossa alakoululaisten englannin ryhmä kielen ja raamattuopetuksineen on vastuullani. Vilkkaat, eritasoiset lapset haastavat opettajan taidot, ja koin rukousvastauksena, että eräs seurakuntalainen lupautui avukseni tunneille. Iloinen asia on, että raamattuopetuksen oppilaat jaksavat kuunnella keskittyneesti. On suurta saada kertoa lapsille Raamatun Jumalasta, joka on luonut kaiken ja ihmisen rakkautensa kohteeksi. Toivottavasti Sanan siemenet itävät ja kantavat ajallaan hyvää hedelmää!

Awajin seurakunta sai uuden kirkkorakennuksen muutama vuosi sitten.

Töiden ohessa olen valmistellut edessä häämöttävää kahden kuukauden jaksoa Suomessa ja sopinut seurakunta- ja piirivierailuja heinäkuulle. Vuosien tauon jälkeen pääsen osallistumaan Kansanlähetyspäiville 1.-3.7. Ryttylässä. Kun päivät edellisen kerran järjestettiin siellä vuonna 2007, minut siunattiin lähetystyöntekijäksi. Päivystän päivien aikana lähetysnäyttelyssä, tervetuloa tapaamaan ja juttusille! Muutaman vuoden tauon jälkeen saan taas esitellä kotikaupunkiani ja saaristoa japanilaisille vieraille, kun kaksi suomen kielen opiskelijaa on tulossa visiitille.

Kesäkuu on työntäyteinen ja voimat alkavat ehtyä ulkolämpötilan noustessa, joten kiitos, jos rukoilette voimia ja terveyttä. Olen nauttinut kauniista päivistä, lenkkeilystä, kuoroharrastuksesta ja torstaina pääsin seuraamaan ja kokeilemaan vihreän teen valmistusta ja nauttimista eli teeseremoniaa. Paljosta on kiitollinen mieli.

Hauras kuin kirsikankukka

Kirsikankukkien eli sakuroiden kukinta jäi tänä vuonna lyhyeksi huonon sään vuoksi. Myrskytuuli ja sade riepotteli suuren osan kukista kertaheitolla maahan. Onneksi myrskyä edeltävänä päivänä ehdin käydä aamulenkillä läheisellä Shukugawa-joella ihastelemassa ja kuvaamassa kukkia. Alla kuvasatoa.

Kirsikankukkien lisäksi elämän hauraudesta ovat muistuttaneet Kumamotossa Kyuushun saarella olleet voimakkaat maanjäristykset. Niistä kaksi suurinta, torstain sekä lauantain vastaisen yön järistykset saivat oman kerrostalonikin keinumaan satojen kilometrien välimatkasta huolimatta. Selvisin molemmista säikähdyksellä, mutta televisio on välittänyt järistysalueelta joka päivä surullista uutiskuvaa sortuneista rakennuksista, teistä ja silloista, tuhoisista maanvyörymistä sekä evakuointikeskuksissa ja omissa autoissa majoittuneista alueen asukkaista. Lähes 50 ihmistä on saanut surmansa. Voimakkaat jälkijäristykset jatkuvat edelleen, ja vaikka apua on lähetetty alueelle, pula juomasta, ruoasta ja päivittäistavaroista sekä huoli ahdistavat ihmisiä. Rukoillaan ihmisten turvallisuuden ja läheisiään ja kotinsa menettäneiden puolesta sekä järistysten laantumista ja raivaus- ja avustustöiden etenemistä.

Tähän loppuun vielä lyhyesti omia kuulumisia: viime viikolla pidin ensimmäiset musiikin tuntini Raamattukoululla. Eniten jännitän sitä riittääkö kielitaitoni. Opiskelijat, joita on viisi, osoittautuivat mukaviksi ja innokkaiksi. Perjantaina pidin myös ensimmäisen englannin tunnin alakoululaisille Awajin kirkolla. Vilkas ryhmä haastaa kielen lisäksi luokanhallinnallisesti, mutta ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä mieli. Jo kahtena sunnuntaina olen säestänyt HAT-Koben seurakunnassa ja sunnuntaina matkaan jälleen junalla ja bussilla Awajille.

Kaiken uuden ja luonnonmullistusten keskellä on silti rauha sydämessä: kaikki on "korkeemmas käres". Kiitos rukouksistanne!    

Maaliskuun kuulumisia

Talven selän taittumisesta on jo aikaa, mutta lopulta kevät on saapunut Japaniin. Siitä todistaa parinkymmenen asteen tuntumaan kohonnut päivälämpötila ja kirsikkapuiden kukinta sekä kevätlomalla olevat koululaiset ja opiskelijat.

Huhtikuu on uusien alkujen aikaa ja maaliskuussa taas yksi jakso tuli päätökseen. Työalalla muutaman kuukauden palvelleet kansainvälisyyslinjan opiskelijat Mattias ja Tatu ovat palanneet Suomeen. Huomisesta alkaen vastuutehtäväni muuttuvat niin, että sunnuntaisin kierrän Nishinomiyan lisäksi HAT-Koben ja Awajin seurakunnissa. Perjantai-illan kielipiirit vaihtuvat Nishinomiyasta Awajin seurakunnassa palvelemiseksi, joten hyvästelin sekä englannin että suomen kielen opiskelijat. Iloitsen siitä, että ainakin yksi opiskelija on luvannut tulla sunnuntain jumalanpalvelukseen minua tapaamaan jatkossakin.



Yhteistyökirkon vuosikokouksessa oli myös aika kiittää neljä vuotta presidenttinä palvellutta Matsumura-senseitä. Uudeksi presidentiksi valittiin Rei Nagata, joka pyysi esirukousta puolestaan oman Himejin seurakunnan ja uuden vastuutehtävän hoitamiseksi. Tarkemmin vuosikokouksen annista voit lukea Suuressa mukana-sivuilta.

Huhtikuussa aloitan uuden pestin Koben luterilaisen Raamattukoulun musiikin opettajana. Jatkossa laulatan opiskelijoita kerran viikossa, ja uusi tehtävä tuntuu sekä mieluisalta että jännittävältä!

Viime pyhänä iloitsimme Jeesuksen ylösnousemuksesta ja samalla hyvästelimme Liivolat, jotka muuttivat Shikokun saarelle Ananin seurakunnan työntekijöiksi. Palmut palaavat Nishinomiyan seurakuntaan, joten työ jatkuu vaikka työntekijät vaihtuvat. Kiitos, että olet työssä mukana, rukouksin, taloudellisesti ja yhteyttä pitämällä!

Kokouksia ja hautajaiset

Helmikuussa on tänä vuonna 29 päivää. Erään Nishinomiyan seurakunnan jäsenen syntymäpäivä osuu juuri karkauspäivään. Toissapyhänä muistimme jumalanpalveluksen jälkeen onnittelulaululla hänen lisäkseen kaikkia helmikuussa syntyneitä. Kirkkokahveilla herkuttelimme lasten iloksi jäätelöllä. Iloiseen tunnelmaan sekoittui surua, sillä iäkäs seurakunnan jäsen oli kuollut yöllä. Japanissa hautajaiset järjestetään saman tien, joten vapaapäivät vaihtuivat hautajaisiin tunnin ajomatkan päässä Otsussa.

Säestin kahdelle päivälle jakautuneissa tilaisuuksissa virret ja soitin kukkienlaskun aikana musiikkia. Lähiomaisten lisäksi koolla oli noin 40 hengen ystäväjoukko saattamassa vainajaa viimeiselle matkalle tuhkattavaksi. Lopullisia hyvästejä emme kuitenkaan jättäneet, sillä kristittyinä uskomme, että tapaamme toisemme taivaassa. Surusta huolimatta toivo oli vahvasti läsnä toisin kuin viereisessä salissa olleissa buddhalaisissa hautajaisissa, joissa surtiin nuoren naisen kuolemaa. Se oli vahva muistutus siitä, millaisessa todellisuudessa Japanissa elämme.

Hautajaisten jälkeen viikko jatkui työtehtävien osalta normaalisti suomikouluineen ja kielipiireineen. Pahin väsymys on hellittänyt, mutta olen silti kiitollinen rukoustuesta! Muistetaan myös kuolleen seurakuntalaisen omaisia. Helmikuussa pidimme vuosikokoukset niin Nishinomiyan seurakunnassa kuin lähetyksen sisällä. Maaliskuussa on edessä vielä yhteistyökirkkomme vuosikokous Okayamassa. Viime vuoteen sisältyi paljon iloisia asioita. Jumalan johdatukseen ja huolenpitoon saamme luottaa tänäkin vuonna, vaikka monet työntekijävaihdokset ja taloudelliset seikat haastavat uuden eteen. Jospa ne ajaisivat meitä rukoilemaan entistä innokkaammin?

Vuosikokous Nishinomiyan seurakunnassa.

Ennen kokousta söimme maukkaat bentoo-lounaat.

Iloitsin saamistani ystävänpäivän tervehdyksistä. Ilman Suomessa olevaa ystäväjoukkoa ei työ olisi mahdollista. Jatketaan rukousta, että Jeesus saisi tulla parhaaksi ystäväksi monelle japanilaiselle! Vaikka julistettu Sana tuntuu usein valuvan kuin vesi hanhen selästä, ei Jumalalle mikään ole mahdotonta! Muistetaan erityisesti nuorta äitiä, joka kahden pienen poikansa kanssa käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja on nyt puolen vuoden ajan opiskellut Raamattua. Pyydetään, että armo ja syntien sovitus saisi kirkastua hänellekin.

Japaninaprikoosi kukkii jo helmikuussa.

Kahdeksan vuotta sitten

Tänään on kulunut tasan kahdeksan vuotta siitä, kun saavuin ensimmäiselle työkaudelle Japaniin. Muistot tuntuvat vielä tuoreilta: konkarilähettipariskunta oli minua kentällä vastassa lentokoneessa vietetyn yön jälkeen. Pikatietä Kobeen ajettaessa maisema näytti rantaviivan tehtaanpiippuineen harmaalta ja ankealta. Ajoimme toisen lähettiperheen kotiin lounaalle; äiti oli huomaavaisesti laittanut ruoaksi makaronilaatikkoa kulttuurishokin pehmentämiseksi. Lounaan jälkeen teimme kodinkone- ja ruokaostoksia ennen asunnolle menoani. Valitsin summanmutikassa kahvinkeittimen ja imurin, kun en paikallisista merkeistä vielä mitään ymmärtänyt.

Minulle vuokrattu asunto oli puolityhjä ja sisältä kylmä ja kolkko. Suihkuhuoneessa oleva peili herätti ihmetystä ja pyyhe tuntui kasvoja vasten oudolta. Yritin painaa mieleen mistä nappulasta keittiössä oleva öljylämmitin käynnistetään ja mistä sammutetaan. Peti oli huomaavaisesti pedattu valmiiksi ottamaan vastaan väsyneen matkalaisen; ensimmäiset viikot nukuin futon-patjoilla lattialla kunnes asuntooni löytyi sopivat kalusteet. Jo heti seuraavana aamuna osallistuin jumalanpalvelukseen Nishinomiyan kirkolla. Japaninkieli kuulosti korvissani heprealta ja lämmittimet puhalsivat pienen kirkkosalin tukalan kuumaksi. Osasin esitellä itseni japaniksi, mutta ulkoa opetelluilla fraaseilla ei vielä pitkälle pötkitty, nyökyttelin ja hymyilin minua lähestyville ystävällisille seurakuntalaisille.

Jumalanpalveluksen jälkeen minut vietiin lounaalle sushiravintolaan. Puikoilla syönti ei ottanut sujuakseen, eikä sushi maistunut, söin vain muutaman lautasen. Seuraavana päivänä hoidimme asioita virastoissa ja sen jälkeen alkoi kielikoulu. Ensimmäisellä tunnilla opettajan testatessa kielitaitoani en onnistunut pidättelemään harmin kyyneleitä kun en ymmärtänyt opettajan puhetta lainkaan. Uuden kielen ja kulttuurin opettelu oli työn ja tuskan takana, ja lapsen asemaan suostuminen vei pienelle paikalle. Jotenkuten pidin itseni pinnalla ja kotiutuminen vauhdittui mitä pidempään maassa olin ja mitä tutummaksi kieli ja tavat tulivat.

Kahdeksassa vuodessa Japanista on tullut toinen koti, maa, jossa tunnen oloni lähes yhtä kotoiseksi kuin Suomessa. Vaikka monen mankelin läpi on menty, mieli on kiitollinen. Työn suhteen tunnen itseni vielä melko vihreäksi konkarilähetteihin verrattuna. Silti luotan siihen, että raakileenakin osaamiselleni ja lahjoilleni on käyttöä Jumalan valtakunnan työssä. Mestarin käsissä ja siunaamina pienen pojan eväätkin tuottivat moninkertaisen sadon.

Hyvää alkanutta vuotta!

Kiitos rukouksistanne joulunajan tilaisuuksien puolesta!



Joulujumalanpalveluksessa kastettiin uusi jäsen Nishinomiyan seurakuntaan ja Jumalan perheväkeen, ja sen jälkeen vietettiin lämminhenkistä joulujuhlaa. Iloitsin kolmesta englannin piirin tytöstä ja suomen kielen opiskelijoista, jotka osallistuivat juhlaan muutaman muun ei-kristityn lisäksi.

Kynttiläkirkossa esiintyi nuori ammattihuilisti, jota säestin pianolla; myös siihen osallistui muutama ensikertalainen.

 

Joulutauon jälkeen suomikoulu ja kirkon toimintapiirit käynnistyivät viime viikolla. Olemme saaneet avuksi kaksi uutta kansainvälisyyslinjan opiskelijaa, tällä kertaa nuoria miehiä, avustamaan työssä ja tutustumaan lähetystyöhön. Pyydetään yhdessä siunausta ja varjelusta Mattiaksen ja Tatun kolmen kuukauden jaksolle täällä. Sunnuntaina pojat osallistuivat jumalanpalvelukseen Nishinomiyassa, ja sen jälkeen kävimme yhdessä syömässä okonomiyakia.

Vuoden alussa ehdin käväistä viikon lomalla Suomessa. Sain tutustua syyskuussa syntyneeseen kummipoikaani ja tavata läheisiäni ja sukulaisiani.

Palasin virkistyneenä ja hyvillä mielin Suomen pakkassäätä pakoon aurinkoiseen Japanin talveen, jonka ainoa miinuspuoli on sisätilojen kylmyys.

Kiitos rukoustuesta, siunausta alkaneeseen vuoteen!

Juhlimaan tulkaa!

”Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa: Jeesus tullut on!” 
 
Kun mietimme, minkä joululaulun esittäisimme suomen kielen opiskelijoiden kanssa seurakunnan huomisessa joulujuhlassa, päädyimme kauniiseen ja helppoon ”Joulun kellot” -lauluun. Halusimme, että opiskelijoille jäisi pysyvä muisto siitä, miksi joulua juhlitaan. 

Vuoden loppu on kiireistä aikaa niin työpaikoilla, kodeissa kuin seurakunnissa. Juhlia ja konsertteja järjestetään tiuhaan tahtiin. Kiitos rukouksistanne Awajin kirkolla olleen Rejoice-kuoron joulukonsertin puolesta! Vaikka yleisömäärä jäi toivottua vähäisemmäksi, osallistujien joukossa oli kirkon lähistöllä asuvia ensikertalaisia, joista joku ilmoitti tulevansa jouluna uudestaan kirkkoon! Usein  tuijotamme lukuja ja tilastoja, mutta tilaisuuden onnistumista ei mitata pelkän yleisömäärän perusteella. Yksikin uusi konsertti– ja jumalanpalveluskävijä on suuri ilonaihe!

Viime lauantaina oli “Budou no ki” eli Viinipuu-kuoron, jossa myös laulan, joulukonsertti. Sitä tuli kuuntelemaan nuori äiti, jolle opetan kirkolla suomen kieltä. Hän oli ensi kertaa kirkossa gospelkonsertissa ja ilo oli molemminpuolinen!

Etsijöiden lisäksi tahdon jättää esirukouksiinne huomenna 20.12. olevan joulujumalanpalveluksen, jossa on määrä olla kaste, sekä sen jälkeisen Nishinomiyan seurakunnan joulujuhlan ja 23.12. olevan kynttiläkirkon. Joulujuhlaan on tulossa kirkolla kokoontuvien kielipiirien osallistujia. Pyydetään myös, että seurakuntalaiset rohkaistuisivat kutsumaan omia ei-kristittyjä läheisiään tilaisuuksiin. Rukoillaan myös, että herkkujen ja hauskanpidon äärellä sanoma Jumalan antamasta parhaasta joululahjasta Jeesuksesta toisi valon ja toivon ihmisten sydämiin!

Lämmin kiitos rukoustuesta, viesteistä vieraskirjassa sekä joulukorteista ja -paketeista! Riemullista Vapahtajan syntymän juhlaa!  

Kohti joulua

Marraskuu on jo loppusuoralla, syksy on edennyt vauhdilla! Viime viikolla vietin kolme päivää kirkon leirikeskuksessa Hiruzenissa yhdessä muiden kirkon työntekijöiden ja lähettien kanssa. Luentojen lisäksi oli aikaa käydä lenkillä ja onsenissa, vaikka ilma olikin sateinen. Syksy on ollut lämmin, ja talvi on vasta nyt kiristämässä otettaan. Olen kaivanut sähkölämmittimet esiin kaapin kätköistä ja levittänyt kaksi sähkömattoa lattialle sisälle tunkevaa kylmyyttä karkottamaan.

Eilen kansallisena vapaapäivänä oli Hanshinin alueen seurakuntien koulutuspäivä. Paikalla oli noin viitisenkymmentä osallistujaa ja keski-ikä melko korkea. Miten saisi aktivoitua nuoremman sukupolven liikkeelle, siinä riittää haastetta täälläkin! Seurakunnat ovat pieniä, eikä kasvuvauhti päätä huimaa. Itse toivoisin seurakuntalaisille enemmän halua ja rohkeutta suuntautua ulospäin ja kutsua ystäviä sekä sukulaisia seurakunnan tilaisuuksiin ja konsertteihin - sitä saamme yhdessä rukoilla! Kaupallista joulua vietetään Japanissakin, mutta syy joulunjuhlintaan Jeesus-Vapahtajan syntymän juhlana on useimmille tuntematon. Sitä suurta uutista saamme tänäkin vuonna välittää!

Kävin lauantaina Osakassa saksalaisilla joulumarkkinoilla ihastelemassa kauniita jouluvaloja. Posti toi jo ensimmäisen joulupaketinkin. Joulujuhlineen ja -konsertteineen joulukuusta on tulossa työntäyteinen ja pieni joulustressi kuiskii korvaan. Kiitos, jos rukoilette terveyttä, jaksamista ja iloa alkavaan adventin aikaan!

Syksyn tuntua

Eilen säätilassa tapahtui selvä muutos. Pohjoisesta puhaltanut viileä tuuli enteilee siirtymistä syksystä talveen ja pakotti pukemaan ylle pitkähihaisen lisäksi takin kirkolle polkiessani. Viileät yöt ovat houkutelleet puissa esiin jo ruskan kaunista väriloistoa.

Syksy on edennyt vauhdilla myös työ- ja harrasterintamalla. Lokakuun alusta lähtien kansainvälisyyslinjalla opiskeleva Marjukka on tullut perjantaisin avuksi Nishinomiyan seurakunnan englannin- ja suomen kielen piireihin ja kahdesti kuussa hän avustaa myös torstain suomikoulussa. Rukoillaan Marjukalle ja Sinille, toiselle opiskelijalle, antoisaa kolmen kuukauden jaksoa Japanissa. Parhaillaan täällä on vierailulla 12 hengen ryhmä Tampereen seurakunnasta; huomenna he tulevat tutustumaan Nishinomiyan seurakuntaan.

Suomen kielen opiskelijoita opettajineen.

Englannin keskustelukerhon tyttöjä.

Kuoroharjoituksia ja laulukeikkoja on ollut runsaasti; erityisesti iloitsin Rejoice-kuoron syyskonsertista, jota yksi suomen kielen opiskelija tuli kuuntelemaan ja jossa laulettiin kaksi Pekka Simojoen englanniksi käännettyä laulua. Gospel kaikuu nykyisin myös suomen kielen piirin päättävässä hartaushetkessä. Laulamme yhdessä Pekan lauluja suomeksi ja japaniksi ja keskustelemme laulun sisällöstä Raamatun pohjalta. Oppilaat ovat ottaneet lauluhetken innostuneesti vastaan! Pian on aika aloittaa myös joululaulujen harjoittelu 20.12. olevaa joulujuhlaa varten, jossa toimintapiiriläisten on määrä esittää joululaulu opiskelemallaan kielellä. Juhlaan ja sitä edeltävään jumalanpalvelukseen kutsutaan myös opiskelijoiden perheitä.

Rejoice-kuorolaisia syyskonsertin jälkeen.

Kahdesti kuussa osallistun myös "Budou no ki" eli Viinipuu-kuoron harjoituksiin.

Muita ilonaiheita ovat olleet kummipoikani nimiäisjuhla, johon osallistuin Skypen välityksellä sekä paikallisen ystäväni tapaaminen pitkästä aikaa. Olen kiitollinen rikkaasta elämästä, mutta kolikon kääntöpuolella olen kärsinyt kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen puutteista, jotka edelleen aika-ajoin nousevat esiin ja aiheuttavat harmitusta ja henkistä väsymystä sekä ulkopuolisuuden tunnetta. Tällä viikolla loppuviikko on onneksi hieman kevennetty ja tarjoaa kaivatun hengähdystauon junan lailla etenevään viikko-ohjelmaan. 

Kiitos rukouksista, korteista ja viesteistä vieraskirjassa! Siunattuja syyspäiviä!

Hopeinen viikko

Kun toukokuussa olevaa usean kansallisen vapaapäivän rypästä kutsutaan "kultaiseksi viikoksi", syksyllä vietetään kolmen peräkkäisen kansallisen vapaapäivän "hopeista viikkoa". Molemmat tarjoavat kaivatun hengähdystauon japanilaisille muutoin tiukasti ohjelmoidun arjen vastapainoksi. Pitäessäni Nishinomiyan kirkolla englannin keskustelukerhoa yläasteikäisille ja kuullessani nuorten kertovan omasta arjestaan, on se kovin raskaan kuuloista. Koulun lisäksi monet opiskelevat kolmesti viikossa preppauskouluissa useita tunteja, ja läksyt sekä harrastukset vievät runsaasti aikaa. Aikaa rentoutumiselle tai ystävien kanssa olemiseen ei juuri jää. Myös läheinen ystäväni on jo pitkään huokaillut, miten väsynyt hän on. Silti hän ei ole valmis tekemään muutoksia, jotka helpottaisivat arjessa jaksamista, vaan vaikuttaa siltä, että kiire ja väsymys kuuluvat paikalliseen elämäntapaan, ja on osin itseaiheutettua. Lähes seitsemän Japanissa vietetyn vuoden jälkeen kulttuurin ja ajattelutavan erot aiheuttavat edelleen aika-ajoin ihmetystä.

Maanantaina vietimme lähetyksen virkistyspäivää läheisessä Nishinomiyahaman rannassa hyvän ruoan ja vapaamuotoisen yhdessäolon merkeissä. Ensi tiistaina pidämme vuosikokouksen, jossa on määrä tehdä uusia päätöksiä työntekijöiden sijoittumisesta. Kiristynyt taloudellinen tilanne pakottaa säästötoimiin, jotka heijastuvat laajalti koko työyhteisöön. Kiitos, jos muistatte asiaa rukouksin. Viime vuosina tiuhaan paikkaa vaihtaneet palikat herättävät ainakin itsessäni väsymystä ja kaipuuta hieman vakaampaan elämään.

Olen päässyt sisälle uuteen viikkorytmiin, ja nautin opetustyöstä niin seurakunnassa kuin lähetyksen lapsille. Silti en ole onnistunut karistamaan yksinäisyyden tunnetta ja arkea varjostavaa alakuloa. Siskoni synnytti muutama viikko sitten esikoisensa, ja minusta tuli täti. Olen saanut jo monta valokuvaa uudesta siskonpojastani, mutta hetkeä, että pääsen pitelemään uutta tulokasta sylissäni, joudun odottamaan vielä pitkään.

Omin voimin en saa kammettua itseäni alakulon suosta, mutta onneksi Jumalalle se on mahdollista. Voin myös itse päättää nähdä ja iloita kaikista niistä hyvistä asioista, joista Japanin arkeni koostuu: kauniista syyssäästä, kohtaamisista paikallisten kanssa, työyhteisöstä ympärillä, läheisten ja lähettäjien tuesta (kiitos Tuula ja Paula jälleen korteista!), viihtyisästä kodista, terveydestä sekä juoksu- ja kuoroharrastuksista. Tänään ja eilen olen nauttinut rauhallisista kotipäivistä, mutta illaksi lähden Kobeen kuoroharjoituksiin. Puolentoista viikon päästä on Rejoice-kuoron syyskonsertti, jossa laulamme englanniksi kaksi Pekka Simojoen laulua; taitaa olla ensimmäinen kerta, kun japanilainen kuoro esittää Nordic Praise-levyn lauluja!

Tummista sävyistä huolimatta olen paljosta kiitollinen! Auringonsäteitä Sinunkin syksyysi!

Apu lähellä

Palasin perjantaina kesälomalta Japaniin. Menomatkalla Jumala järjesti minulle ihanan lahjan, kun minut korotettiin business-luokkaan. Se oli väsyneen matkaajan pelastus, sillä pelkäsin etukäteen, miten jaksaisin pitkän lennon Suomeen. Kyynelistä ei tahtonut tulla loppua, niin kiitollinen olin Taivaan Isälle hänen huolenpidostaan. Paluumatkan matkustin turistiluokassa, mutta vierustoverini osoittautui Himejissä asuvaksi kristityksi naiseksi, jonka kanssa oli mukava jutustella matkan aikana. Vaihdoimme yhteystietoja, ja ystävälliseen japanilaiseen tapaan hän pyysi ottamaan yhteyttä, jos liikkuisin hänen suunnallaan. Kukaties keväällä voisin käydä tervehtimässä häntä ja ihastelemassa Himejin linnan puiston kauniita kirsikkapuita?

Suomessa ollessa sain olla kuin "ellun kana" vanhempieni luona juuri tikkua ristiin laittamatta edes kotitöiden eteen. Olen ikikiitollinen rakastavista vanhemmista ja heidän huolenpidostaan. He antoivat minun levätä ja elpyä, ja yhdessä vietetyt hetket läheisten ja ystävien kanssa olivat kallisarvoisia. Lähteminen teki kipeää, jälleen kerran.



Pahin kuumuus on onneksi hellittänyt, mutta kosteus on edelleen korkea ja saa olon tukalaksi. Kaksi ensimmäistä yötä nukuin hyvin, mutta kaksi edellistä ovat jääneet lyhyiksi. Loman levännyt olemus tuntuu katoavan kuin hiekka sormien välistä. Kiitos jos muistat rukouksin! Juuri nyt olen niiden tarpeessa.

Lomalla ollessani yli puoli vuotta jatkunut asuintaloni julkisivuremontti oli onneksi saatu päätökseen ja yksi stressitekijä on poissa. Postilaatikkoni ei jostain kumman syystä auennut, mutta sain käsikopelolla ongittua suuren osan posteista, ja ystävällinen talonmies tilasi korjaajan paikalle. Kun yksi asia ratkesi, niin toinen ongelma ilmeni: iltapäivän voimakas ukkoskuuro katkaisi sähköt asunnostani. Yrityksistäni huolimatta sähkön pääkatkaisija napsahti yhä uudelleen pois päältä. Käytävästä sisään tullutta sadevettä pois lakaissut alakerran naapurini tuli onneksi avuksi ja soitti sähkömiehen paikalle. Itkin kuin vesiputos, sillä olin sopinut skype-treffit vanhempieni kanssa juuri sähkökatkon aikoihin; äidilläni kun on tänään syntymäpäivä. Vajaan tunnin odottelun jälkeen sähkömies saapui paikalle ja sai onneksi vian paikallistettua ja korjattua. Aiemmin keväällä sain apua WC:ssä olleeseen vuotoon toiselta naapurilta ja nyt toiselta.

Suomessa vietetyt viikot korostivat sitä, miten yksinäistä arkeni Japanissa vailla päivittäistä juttuseuraa on. Erityisesti vastoinkäymisten hetkellä toivoisin, että joku olisi jakamassa iskuja kanssani. Silti apu on ollut aina lähellä, kun olen sitä tarvinnut. Jumalan huolenpito on konkreettista enkä voi siitä kyllin kiittää.

Ennen sähkökatkoa sain onneksi valmiiksi uuden ystäväkirjeen. Pitkään mielessä muhineeseen ulkoasun uudistamiseen sain apua lähettisihteeriltäni Sarilta. Olen tulokseen ja uuteen Lähettipäivillä otettuun valokuvaan onnellisen tyytyväinen. Jos et vielä saa kirjettäni, ota yhteys Sariin, tiedot löytyvät sivun oikeasta reunasta. Saamme yhdessä olla viemässä apua ja evankeliumia lähelle ja kauas!

Loman kynnyksellä

Sadekausi päättyi tällä viikolla ja kesä on virallisesti alkanut. Sitä edelsi taifuunin nostattama kunnon rankkasade, mikä aiheutti sen, että viime perjantaiksi suunnitellut viimeiset kielipiirit ennen kesätaukoa peruuntuivat. Onneksi, sillä voimia niiden pitoon ei olisi juuri ollut. Monet muutokset ovat kuluttaneet voimavaroja, mutta onneksi olen lähdössä pian Suomeen. Kiitos, jos rukoilet virkistävää ja voimaannuttavaa kesälomaa kaikille läheteille! Syksyllä jatketaan uusin voimin! Sydämellinen kiitos rukoustuesta ja yhteisessä työssä mukana olosta!

Tässä vielä muutama kuva.

Lähtöjuhla HAT-Koben seurakunnassa.

Lähetystyöntekijäksi nimittäminen Nishinomiyan seurakuntaan.

Kaste ja siunaus.

Viime pyhänä oli Nishinomiyan kirkolla nuoren naisen kaste. Kiitetään ja rukoillaan Jumalan perheväkeen liitetyn uuden jäsenen puolesta!

Siunausta itse kunkin loppukesään!

Viimeinen viikko

Kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa viedään. Juhannus kuten niin monet suomalaiset juhlapäivät vilahti ohi huomaamatta. Sadekauden myötä ilmassa on runsaasti kosteutta, mutta tukalan kuumia, yli 30 asteen päiviä ei vielä onneksi ole ollut. Kotona pärjää hyvin pelkällä läpivedolla, mutta kaupungilla liikkuessa junissa ja kaupoissa ilmastointilaitteet puhaltavat usein liiankin viileää ilmaa. Suuret lämpötilavaihtelut herkistävät flunssalle, itse olen kuitenkin saanut olla terveenä. Lenkkeilyä olen jatkanut, mutta lenkit ovat lyhentyneet ja vauhti hidastunut hiostavassa säässä. Yritän olla armollinen itseäni kohtaan ja hyväksyä, että kaikkea ei aina voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Ehkä vähempikin riittää?

Toukokuun lopussa Pekka Simojoki Heidi-tyttärineen konsertoi Awajin ja Nishinomiyan seurakunnissa Aasiaan suuntautuneen lomamatkan yhteydessä. Konsertit oli tarkoitettu lähinnä seurakuntalaisten rohkaisuksi, mutta Nishinomiyan konserttijumalanpalvelukseen osallistui myös useita ensikertalaisia ja ei-kristittyjä. Monille oli elämys tavata Pekka, jonka japaniksi käännettyjä lauluja on jo laulettu seurakunnissa. Kerroin Pekalle Rejoice-kuorosta, jossa laulan, ja Pekka antoi englanniksi käännettyjen laulujen levyn annettavaksi lahjaksi kuoronjohtajalle. Kuoronjohtaja piti Nordic Praise -levystä niin paljon, että alamme harjoitella kahta levyn laulua kuoron konserteissa esitettäväksi. Hienoa, eikö vaan!

Kaarina-kollega kävi kahden viikon pakkausmatkalla pakkaamassa asunnossani varastossa olleet perheen tavarat Suomeen lähetettäväksi. Yhteistyöllä lähettikollegoiden kanssa veimme tavaraa myös kierrätyskeskukseen sekä varastoon Nishinomiyan kirkolle, ja muuttofirma kävi hakemassa huonekaluja ja kodin irtaimistoa kotimaanjaksolta Japaniin palanneen Palmun perheen käyttöön. Asiat sujuivat hienosti ja kaksiviikkoinen hujahti nopeasti. Saamme yhdessä rukoilla Savosen perheen puolesta ja pyytää johdatusta heidän tulevaisuudelleen. Pyydetään myös viisautta huomiseen johtokunnan kokoukseen, kun mietimme työtehtävien jakamista muuttuneessa tilanteessa.

Suomikoulu.

Alkanut viikko on täynnä ohjelmaa ja liikkuvia osia, mikä uhkaa nostaa stressipisteitä. Keskiviikkona pidän viimeisen suomikoulun Emmalle, ja torstaina ja perjantaina ovat viimeiset kielipiirit seurakunnassa. Lauantaina vietämme lähetyksen tulo- ja lähtöjuhlia, joissa huomioimme Japaniin ja kotimaahan palaavia työntekijöitä. Siihen, että ihmisiä tulee ja menee, on jo jossain määrin tottunut, mutta silti muutokset tuntuvat hiukan haikeilta. Sunnuntain jumalanpalveluksessa vietämme lähtöjuhlaani, ja sen jälkeen on aika jättää HAT-Koben seurakuntatyö toisten lähettien ja kansallisten työntekijöiden osaaviin käsiin. Heinäkuussa aloitan työt Nishinomiyan seurakunnassa, ja sunnuntaina pidimme jo palaverin Liivoloiden kanssa työnjaosta. Olen luottavaisella mielellä, mutta voimat alkavat olla vähissä ja kesälomaan on vielä matkaa. Kiitos, jos rukoilet voimia ja rauhallista mieltä kuluvaan viikkoon ja edessä olevaan muutokseen!

Viime perjantaina oli jo viimeinen englannin tunti 4.-6.-luokkalaisille. Syksystä lähtien opetuksesta vastaa Asako-sensei.

 
Etteivät haasteet loppuisi, niin torstaina olen luvannut vastata musiikista Jorma Pihkalan jäähyväisluennolla Koben Raamattukoululla. Yhteislaulujen lisäksi laulan muutaman laulun yksin. Vaikka Suomessa olen esiintynyt lukuisia kertoja yksin, täällä Japanissa kerrat ovat harvassa. Hiukan jännittää, miten pianonsoitto ja laulaminen japanin kielellä sujuu!

Siunausta kesäpäiviin! Toivottavasti Suomessakin jo sää lämpenisi!