Tähän mennessä hallitsen kutakuinkin 35 hiragana-merkkiä, mutta jatkuvaa toistamista ja mieleenpalauttamista niiden selkäytimeen tallentaminen vaatii. Parhaiten muistan ne merkit, joihin olen keksinyt muistamista helpottavan muistisäännön. Merkeistä löytyy yllättävän paljon ristin ja kalan muotoisia osia! Tällä viikolla olen urakoinut hiraganoja eteenpäin, ja tänä aamuna unen ja valveen välimaastossa huomasin käyväni mielessäni merkkejä läpi (a, i, u, e, o, ka, ki,ku, ke,ko jne.) Ahkera opiskelija!
Onneksi sain Kivirannan Antilta, joka viime maaliskuussa lähti perheineen Japaniin, vihjeen internetistä löytyvästä sivustosta, jolla neuvotaan yksityiskohtaisesti, miten merkit kirjoitetaan eli missä järjestyksessä viivat vedetään. Tunnen itseni pieneksi ekaluokkalaiseksi, joka opettelee kirjoittamaan ensimmäisiä kirjaimiaan. :)
Mikä ilo onkaan ollut huomata, että alan vähitellen saada selvää hiraganoilla kirjoitetuista sanoista! Japanin kielen oppikirjassa, jota tunneilla käytetään (Takako Karppisen "Japanin kielen alkeet") on toistaiseksi tekstit olleet sekä länsimaisilla aakkosilla eli romajeilla että kana-merkeillä. Muutaman kappaleen jälkeen länsimaiset kirjaimet jäävät kokonaan pois, joten sekin kannustaa kanojen opettelemiseen jo tässä vaiheessa.
Odotan illan japanin tuntia jälleen innolla. Valkama-sensei (Japanissa käytetään yleensä puhuteltaessa sukunimiä, vain harvoin etunimiä) aloittaa tunnin aina kysymällä mitä uutta olemme saaneet selville liittyen Japaniin tai japanilaisuuteen. Se on saanut minutkin tarkkailemaan, löytyykö tiedotusvälineistä japaniaiheisia uutisia. Viimeksi on kohistu Studio Ghiblin uusimmasta animaatio-elokuvasta Maameren tarinat. Luin nuorempana Ursula LeGuinin kirjoittamat kirjat, joihin tarina löyhästi perustuu, mutta elokuva odottaa vielä näkemistään. Japanilaiseen animeen olen kyllä tutustunut tutuilta lainaksi saatujen elokuvien välityksellä (mm. naapurini Totoro, Tulikärpästen hauta, Liikkuva linna). Piirrosjälki on taidokasta!
Eilen meillä oli jälleen mukava englanninkerhohetki. Lähdin kerhoon väsyneenä ja vastentahtoisesti, mutta pienet innokkaat kerholaiset saivat openkin innostumaan ja nauttimaan hetkestä. Kertasimme numeroita ja värejä leikkien avulla. Viikko sitten askartelimme syksyiset puut, joista liitän tähän loppuun Akun (4-v.) komean vaahteran. Kirkasta syyspäivää kaikille!
