Lähetyskeskuksen alue on hiljainen, opiskelijat ovat syyslomalla. Viime vuonna kävin tähän aikaan Israelissa, mutta nyt en edes erityisemmin kaipaa lomaa tai reissaamista. Harmaa syyssää saa tosin ikävöimään aurinkoa. Jossain pilvien takana se paistaa!Olen tämän viikon keskittynyt edessä olevien piiri- ja seurakuntavierailujen valmisteluun. Tein kaksi PowerPoint-esitystä ja muokkasin lähetyspuhettani. Mielekästä mutta aikaa vievää puuhaa! Enää edessä olevat tilaisuudet eivät etukäteen jännitä niin paljoa kuin aiemmin, päinvastoin tuntuu hyvältä päästä tapaamaan ihmisiä ja lähettäjiä sekä kertomaan itsestäni ja Japanissa tehtävästä evankelioimistyöstä. Esillä oleminen kuuluu työnkuvaan, ja olenhan toki tottunut esiintymään ammattini ja musiikkiharrastukseni puolesta. Silti lähetystyöntekijän rooliin asettautuminen vaatii hieman totuttelua.
Eilinen japanin tunti oli jälleen mielekäs. Vaikka lähdin tunnille väsyneenä palasin kotiin virkistyneenä. Viikko sitten Antti-opettajan sairastaessa häntä tuurasi Pirkko-äiti, joka täällä Ryttylässä on totuttu näkemään raamattuopettajan roolissa. Hyvin sujui kielenopettajankin työ: Pirkko piti meille esittäytymis- ja kumartamis"sulkeiset". Kumartaminen onkin Japanissa tärkeä taito: kättelemisen sijasta vastapuolelle kumarretaan (mikä on erittäin hygieenistä) jopa puhelimessa puhuttaessa! Kumarruksen syvyys ja aika vaihtelee sen mukaan kenelle kumarretaan. Olen itsekin jo jonkin aikaa tahattomasti kumarrellut esittäytyessäni tai tervehtiessäni, sitä taitoa ei siis tarvitse sen kummemmin harjoitella... :)
Tänään olen osallistunut ensi kevään Lähetysseminaarin suunnittelukokoukseen (vaikken olekaan seminaarin pitohetkellä enää Suomessa) sekä käynyt Hanna-sihteerin kanssa lähtömuistion läpi eli listan kaikista niistä asioista, jotka pitäisi hoitaa ennen lähtöä. Viisumianomukseen tarvittavat paperit ovat nyt koossa, ja ne lähetetään Japaniin hyväksyttäviksi. Rukoillaan myönteistä päätöstä! Sain myös väliaikatiedon siitä, että Lappajärven seurakunnan lähetysjohtokunta on hyväksynyt minut uudeksi nimikkolähetikseen. Asia täytyy vielä vahvistaa marraskuisessa kirkkoneuvoston kokouksessa, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen saanut tuekseni kolmannen nimikkoseurakunnan! Asiat järjestyvät siis ihmeellisellä tavalla, siitä kiitos Taivaan Isälle ja uskollisille esirukoilijoille, jotka olette muistaneet nimikkosopimusasiaakin!
Japanin kielen sanaleikit eivät ole vastanneiden lukumäärän perusteella saaneet kovin suurta suosiota, mutta yritän vielä kerran: ohessa siis uusi sana pähkäiltäväksi. "Kani" muistuttaa erehdyttävästi japanin kielen sanaa "kami", joka tarkoittaa jumalaa. Niitähän löytyy Japanista n. 8 miljoonaa. Kani tarkoittaa kuitenkin rapua. Yllä oleva kuva on Irene-siskoni maailman suloisin Viljo-kani, jota sain kesällä hetken hoivailla.
Toivorikasta torstain jatkoa kaikille!
