…kun kummityttö katsoo hymyillen silmiin, piirtää minusta kuvan ja sanoo rakastavansa.
…kun isä lupaa auttaa renkaidenvaihdossa ja on vaihtanut jo puolet renkaista minun ehtiessäni apuun.
…kun saan pestä pyykkiä, syödä äidin valmistamaa ruokaa ja katsoa vaihteeksi TV:tä.
…kun aamulla nukuttaa pitkään.
…kun saan silittää ja helliä vanhempieni Peppe-kissaa, joka kehrää luottavaisena ja tyytyväisenä saamastaan huomiosta.
…kun ystävä soittaa ja kertoo saaneensa sydämelleen kerätä minulle rahat kannettavan tietokoneen ostoon, jotta voin Japanista käsin pitää yhteyttä kotimaahan. (toim. huom. kone on jo! :)
…kun seuraväestä joku tulee ja rutistaa ja sanoo muistaneensa rukouksin.
…kun voin palata Ryttylään, josta käsin saan valmistautua maailmalle lähtöön läheisten opiskelijatovereiden seurassa.
…kun saan luottaa siihen, että minua kannattelevat Jumalan iankaikkiset käsivarret sekä lähettäjien rukoukset.
”Sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa.” Kiitollisena siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät!
Huomenna palaan Ryttylään. Vaasaan ajaessa jouduin vaaratilanteeseen, kun tielle ponkaisi kaksi fasaania ja jouduin 100 kilometrin tuntivauhdissa tekemään äkkijarrutuksen. Varjelus oli kuitenkin matkassa ja kaikki osapuolet selvisivät vahingoittumattomina. Pyydetään enkeleitä maantielle paluumatkalle, siunausta alkavaan viikkoon!
Tässä kummityttöni Pinjan (3v 9kk) taideteos kummitädistä (minusta) yllään mekko ja hiukset poninhännällä. :)
