...muistelee Juha Tapio muutaman vuoden takaisessa hittibiisissään lapsuutensa kesiä. Juha ja minä olemme lapsina asuneet hetken samassa pihapiirissä, Vaasassa moottoritien alkupään pistetaloissa, joissa oli paljon lapsiperheitä ja leikkiseuraa. En tosin muista Juhaa siltä ajalta, mutta hän muuttikin perheensä mukana pian Ylistaroon. Sittemmin minäkin olen muuttanut sekä perheen kanssa että yksin useaan kertaan, ja muuttopuuhat ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Ehkä siinä yksi syy, miksi yritän välttää turhan tavaran kertymistä nurkkiin ja varastoihin..? :) Pian on taas aloitettava pakkauspuuhat Japaniin muuttoa varten. Nyt jo teen ajatustyötä sen suhteen, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää Suomeen.
Viime yö oli levoton. Heräsin kolmen maissa. Ensin kelloon vilkaistuani käänsin kylkeä ja yritin saada unen päästä uudelleen kiinni. Sitten mieleeni juolahti ajatus: mitä jos Jumala herättikin minut tarkoituksella? Vänskän Seppo ja Vuokko - kokeneet Japanin lähetit, joiden luo ajelen huomenillalla Lahteen kylään - kertoivat, että Suomeen palattuaan he lauantain ja sunnuntain välisenä yönä itsestään heräävät puoli viiden maissa rukoilemaan. Niihin aikoihin nimittäin Japanissa valmistaudutaan jumalanpalvelukseen, kello kun on siellä kuusi tuntia edellä Suomen aikaa (seikka, joka on hyvä pitää mielessä, jos esim. soittelee Skype-puheluita Japaniin). Niin siis minäkin yöllä kuulostelin, oliko Jumalalla jotain asiaa minulle, ja rukoilin mieleen nousseiden ihmisten ja asioiden puolesta. Juotuani mukillisen lämmintä maitokaakaota vaivuin lopulta puolittain uneen, kunnes kuuden maissa ukkosen jyrähdykset ja salaman leimahdukset havahduttivat minut uudelleen. Syksyinen ukonilma! Se laantui kuitenkin nopeasti pelkäksi sateen ropinaksi.
Ihmeellisellä tavalla Jumala antoi voiman ja ilon tähänkin päivään, vaikka elämäni kipupisteet ovatkin viime päivinä olleet pinnassa. Kivun kautta Jumala luo uutta!
